maanantai 2. lokakuuta 2017

Täydellinen naistenlehtihetki

Olin facessa kaipallut jotakuta kylään ja yksi kaveri soitti varoittamatta ovikelloa kysyen "täälläkö sitä kahvia saa"?

Sai. Lounasta.

Olin juuri tekemässä jatketta viikonlopun kasvispaistokselle, jota sitten söimme fetan ja tsatsikin kera.
Kaveri ihan vilpittömän hämmästyneenä katseli siinä ja ihmetteli ääneen, että mulla on ihanassa kannussa ihania kukkia ja vieressä paloi kukkien värinen kynttilä.
"Sulla on jääkaapissa ihan vaan ex tempore vieraalle hyvää ruokaa ja vielä itse tehtyä tsatsikiakin!!!, pöytä kauniina ja hitto vielä tuolejakin maalannut. Sun elämä on kuin naistenlehdestä. Inhoaisin sua, jos en tietäisi tuon olevan vain osatotuus sun elämästä."

Koomisinta tässä oli se, että  kaveri sai tästä samanlaisen puuskan, kuin minä  Korson aseman Hennasta ja hän ajoi samalta istumalta K-rautaan ostamaan kalkkimaalia, koska "en ole maalanut pitkään aikaan".
Ja niin, hän osti minulta minulle turhan lipaston, jonka maalaa.

Jos pitäisin kiitollisuuspäiväkirjaa, niin tämän kirjaisin. Joku osoitti minulle, kuinka hyvää mun elämä on :D

Inhorealisti minä otti kuvan pöydästä kyläilyn päätyttyä. Ei ihan niin siistiä ja blogikaunista.

4 kommenttia:

Jenny/Vastaisku ankeudelle kirjoitti...

No hei kaikinpuolin ihan mahtavaa! Ja että vielä on tollanen kaveri, joka uskaltautuu kylään tuosta vain, ilman kyselyjä.
Kuulosta kyllä ihanalta hetkeltä. Noita lisää meidän kaikkien arkeen.
Kivaa tiistaita!

marikan polut kirjoitti...

puuskat tekevät hyvää ja kaverit tekevät hyvää!
Ja juuri tuollaiselta pitää keittiön näyttääkin: toimeliaalta, kodikkaalta ja iloiselta!

Tuula / Oman katon alla kirjoitti...

Puuskat ja ystävät ovat ihania juttuja :)
Keittiönpöytä näyttää ihan elämältä, toisin kuin ne blogien kliiniset pöydät. Kellä muka oikeasti on sellaisia, missä on pelkkä kukkapuska ja kynttilä jossain rautalankakipossa?? Ei kellään.

P kirjoitti...

Jenny. Kiitos kommentista.
Tällaisia hetkiä täytyy olla ja ne pitää huomata.
Ja rohkeamin pitäisi vaan kyläillä, ex tempore.

marika, puuskat ja kaverit on ihania. Ihanaa kun kutsut sotkua toimeliaaksi :D

Tuula, en pidä kliinisistä kuvista koska (nekin) angstaa. Toki osaan erottaa yleensä kauniin kuvan yksityiskohdasta siitä, että luulen koko kodin olevan perfect