Jo vain. Puhuminen ja mun kohdalla jo kirjoittaminen auttaa. Heti kun sain kirjoitettua, etten enää jaksa yrittää, niin tunne katosi. Ihan oli kevyt olo. Mutta jottei liian helpolla pääsisi, niin eilen piti sitten vielä romahtaa. Se oli hyvä! Tuli puhuttua illan aikana puolen vuoden tarpeiksi. Vaikka se oli kamalaa, niin silti se oli mukavaa. Nyt olen tietysti ihan poikki...
Vinkit jakoon, miten kaksi kiireistä ihmistä ehtii tutustumaan toisiinsa uudelleen ja milloin niille treffeille pääsisi?
Aamun aloitin nilkuttavana ja hieman ryytyneenä. Reumaattisen jalan takia kävelen huonosti, jonka vuoksi sitten selkä hajoaa. Mutta mitä tein minä? Menin jumppaan!!! Puolikas reisi-vatsa-pakarajumppa ja yksi puolen tunnin keskivartalojumppa. Auttoi! Yhden tutun kanssa juttelinkin, et jos mä antaisin selkävaivan päättää, niin makaisin kotona, mutta jo kerran asian kokeneena tiedän, että jos en tee mitään, niin paikat hajoaa entisestään. Jumppa kuntouttaa. Joillekuille varmaan ihan päivänselvää, mutta mulle ei.
Mutta kummasti mun selkä on jo nyt vähemmän kipeä kuin aamulla.
Pitää mainita sekin, että vihdoin olen laihtunut edes pari kiloa. Ja jos tällä sipsien syömisellä laihtuu, niin paljonko laihtuis, jos sipsit jäis kaupan hyllylle? Jospa taas sillä saralla hieman ryhdistäytyisi. (mutta kun ne on niin hyviä)
Viikonloppu oli tosi hyvä. Kävin suorittamassa Ea ykkösen, jonka taitoja en koskaan halua joutua käyttämään.
Mä ahdistuin lapsikuolleisuustilastoista. Tiesittekö, että 7% kuolemista johtuu liikenneonnettomuuksista, mutta 9% perheväkivallasta. Siis mitä? Perhe on vaarallisempi kuin liikenne.
Haluaisin lopettaa johonkin kevyempään aiheeseen, mutta en ehdi. Päiväkoti odottaa.
4 kommenttia:
Hieno juttu! Puhuminen auttaa!
Huomasitko Annan kannessa Nicken ja Raksun?
En lukenut juttua mutta ne ovat saaneet uutta virtaa suhteeseensa.
Mun on pakko saada käsiini toi lehti ja päästää lukee niitten (viisaat?) vinkit....
Mullehan tulee kaikki lehdet :)
Ei ne mitään vinkkejä jaelleet. Mutta Raakel mainitsi et tietty kun itse urheilun myötä virkistyy niin siitä saa virtaa itseensä naisena ja siten parisuhteeseenkin. Jotain sellaista se sanoi.
Sama oivallus kuin itselläkin nyt. Kun laitan itsenikin etusijalle ja keskityn oman itseni huvittamiseen,niin on ehkö annettavaa muillekin.
Jos haluu saada, on pakko antaa...
hyvässä terveydessä oli juttua parisuhdeleireistä.
Kun on hyvä olla itsensä kanssa, on parempi olla myös muiden kanssa: eli kyllä kannattaa itseensä satsata.
Ja kun nyt olen tällainen parisuhdekonsultti, niin kannatan kyllä varsin vahvasti sitäkin, että parisuhteelle otetaan aikaa. Ihan samalla tavalla kuin autoa täytyy huoltaa ja lapsilaumaa ruokkia, täytyy myös parisuhdetta ruokkia ja huoltaa :)
Täytyy pysähtyä katsomaan silmiin.
Täällä toinen reumaatikko ja niin tiedän tuon tunteen. Aika ennen lapsia oli tosi iisipiisiä, kun olin fyysisesti hyvässä kunnossa eikä ollut mitään oireita. Sitten raskauksien jälkeen kauheet hormonimyrskyt ja niiden myötä oireet räjähti käsiin. Omakohtaisesti ainakin oon huomannut, että mitä parempi (lihas)kunto, niin sitä parempi tilanne taudinkin kannalta. Senkin oon huomannut, että kaikki herkuttelu pahentaa tilannetta (ja silti en voi vastustaa nameja).
Siis ihan järkky luku tuo 9%!!
Lähetä kommentti