torstai 11. lokakuuta 2012

Aarrekartta

Taas aarrekartta-jutut pompahtelee silmiin joka paikasta. Otan sen vinkkinä siitä, että mun pitää päivittää haaveeni.
Sain kyllä naurukohtauksen eilen illalla kun luin Me naisista aarrekartan tekemisestä. Siinä toimittaja teki karttaa, johon tuli onnellisen näköinen parisunta koira sylisään. Toimittajalle sanottiin, että kannattaa varoa mitä kuvia laittaa, niillä on taipumuksena toteutua. Et jos ei halua koiraa, niin ei pitäisi laittaa koiran kuvaa karttaan. Palasin mieleen mun oma kartta. Siinä oli iso kuva ihanan rennosta olohuoneesta. Laitoin sen kuvan, vaikka kuvassa oli myös iso karvainen koira. Hmmm.... Olisko kannattanut??
Mutta tulipa testattua kartan teho. Nyt täytyy suunnitella uusia haaveita huolella. Hyvin hyvin huolellisesti. Onpa syy lueskella lehtiä tänään.

Tällä viikolla olen ollut ihan pikkiriikkisen kipeä. Sen verran, etten ole urheilemassa käynyt kuin ma ja ti. Nyt kuulostelen oloa, uskallanko mennä aamulla RVP.jumppaan. Siitäkin lajista luin eilen lehdestä. Vaikka ei ole olemassa täsmä laihdutusta, niin kyseinen jumppa voi hyvinkin muokata paremman farkkukropan. Tiedotan tuloksista. Olenhan jo parissa viikossa käynyt Rvp:ssä (reisi-vatsa-pakara) viisi kertaa.

Mies lähtee tänään vaihteeksi työmatkalle. Pitäisi keksiä viikonlopun aktiiveja mulle ja pojille. Entä jos laitan nekin tekemään omaa aarrekarttaansa. Tulisko sinne muita kuin lelukuvaston kuvia?
No, ehkä jokunen koiruuskin. Keskimmäinen eilen oli kaverilleen selostanut että HÄN saa oman koiran. Sanoin että ei se nyt ihan yksin hänen ole. Poika vastas "no ei olekaan, mutta mä siitä olen päävastuussa". Aika hyvin se sen tajuaa itseasiassa. Tuleekohan siitä vastuullisempi tyyppi kuin nyt?
 Eilen taas otettiin niin isosti yhteen illalla, et teki mieli repiä tukka päästä. (omasta) Mä tiedän olevani idiootti, mutta ihan oikeasti on NIIN rankkaa elää lapsen kanssa, joka on koko ajan hapan. Ja traaginen.
Nyt volinan aihe oli se, et hänellä ei ole perheessä saman ikäistä seuraa. Sanoin, et "veljes on sua vuotta vanhempi". "Joo, mut veli on tyhmä ja mä en tajua sen juttuja". (SÄ olet tyhmä ja kukaan fiksu ei tajua sun juttuja. Toim.huom) "Pikkuvelikin on vaan ärsyttävä". Siitä kommentista mä suutuin taas, koska pikkuveli ihailee veljeään ihan sikana ja säihkyy onnesta jos saa siltä huomiota. Selitin pojalle, et jos se puhuis ihmisille ystävällisemmin niin ehkei tulis niin paljon yhteenottoja.

Aamiaspöydässä aloitti sitten junnu marinan, "Miksi AINA isoveli änkeää mukaan, kun minä haluan tehdä isin kanssa jotain kahden"? Mies yritti selittää, et ei se veli änkeä mukaan vaan hänet otetaan mukaan koska hän on veli ja isin poika. Mutta jostain syystä junnu ei suostunut tajuamaan.
Mikä näitä ipanoita riivaa? Yhtäkkiä ne on mustasukkaisia toisilleen ja mukamas inhoavat toisiaan. Onko sisarukset aina tällaisia? (on)

Hieman uuvuttaa ajatus viikonlopusta. Ja syyslomaviikosta...

Mutta nyt on perjantai aamu vasta ja mä päätin mennä urheilemaan. Sen jälkeen saan hetken nauttia miehen seurasta ennen työmatkaa. (Huomaatteko, mä sanoin nauttia. Kyllä! Kriisit taas kriiseilty)

2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

testi

Elisa kirjoitti...

Onko sisarukset aina tällaisia? ON ON ON. ;)