Viikon tiivistelmä.
Perjantaina vihasin maailmaa ja kuolin tylsyyteen. Selvennykseksi kaikille huolestuneille: kun olen supertylsistynyt vihaan maailmaa. Ei kriisejä. Lauantaina päivä meni jo painollaan. Illalla keksittiin tyhmä riita miehen kanssa ja karkasin nukkumaan. Sunnuntaina oli jo hirmuisen mukavaa ja kivaa ja ihanaa. (ja nukuin n 3,5h päikyt)
Maanantaina päätin varata ja maksaa mun ja poikien Gdanskin matkan.
Päätin, että se on tehtävä nyt, etten vain vahingossa peru reissua, jos työtilanne muuttuu keväällä. Muuttuu siis siten, et nää ipanat lähtenee talosta. (aina niitä uusia on tullut, mutta eihän sitä koskaan tiedä)
Mutta kivaa. Matka! Iloisemmaksi asian tekee se, et mun ystävä poikansa kanssa lähtee (ihan ex tempore) mukaan osaksi aikaa. Eli on yhteistä hauskaa, mutta jään vielä omien kanssa toviksi keskenämme olemaan. Laatuaikaa jne.
Tiistaina talossa oli kaksi oksutautipoikaa.
Eilen keskiviikkona pojat oli kotipäivällä samasta syystä. Energiaa oli kyllä jo huimasti, koska ei oksettanut.
Tänään junnu meni jo kouluun, mutta keskimmäinen aloitti oksentamisen uudestaan. Olen päättänyt että koska syön probiootteja jo ties kuinka monetta kuukautta, en sairastu itse. Ei pysty tai ehi!
Tänään olen haahuillut ja lukenut. Luin loppuun Rimakauhua ja rakkautta kirjan ja voi mikä pettymys se oli. Ihan kauhia! Lähes masennuin sen surkeudesta.
Onneksi tänään tuli naistenlehdet ja on muutenkin kasa kirjoja odottamassa. :D
Tällaista on mun elämä tavallisimmillaan. Ettäs tiedätte. (no en mä kyllä normisti reissuja varaa vaikka nyt olenkin varannut KAKSI matkaa parissa viikossa. Ah ja oh!
8 kommenttia:
Noi matkat ovat aivan huippu juttu!! Happy for you <3!
Peukut matkailulle.
Mun pitäis ruveta pohtimaan äiti-tytär -reissua nuorimman kanssa
Kuulostaa tutulta. Yhtenä hetkenä kuollaan ja toisena vihataan maailmaa. Yhtäkkiä taas kaikki on maailman parasta :-D
Oot ollut yseasti mielessä tällä viikolla. Hih.
Mä oon samanlainen, että hetkittäin vihaan maailmaa ja kuolen (tylsyyteen, vitutukseen, ahdistukseen, mikä nyt milloinkin riivaa). Sit taas voi kaikki olla ihan hyvin.
Matkoille iso peukku! <3 Varsinkin kun luen Kankimäen Yönaisia, olen vakuuttunut siitä, että ihmisen pitää matkailla aina kun vain pystyy.
On ne. Vaikka reissaaminen ei ole mulle maailman tärkeintä ollutkaan. Mut nyt kun koti on työpaikka niin...
Joo. Äiti-tytär reissu. Peukku sille.
Ailahtelevaisuus on elämän suola. Ainakin ne aallonharjat. Hehh.
Miks oon ollu mielessä? Kiva kuitenkin.hymiö.
Mun niin pitää lukea se yönaisia. Se yks sitaatti jonka jonnekin laitoit lähes itketti mua.
Joo, säkin oot hiukan ailahteleva ☆
Lähetä kommentti