Outo puuska

Mikäköhän muhun iski? Eilen ihan ex tempore kesken lasten nukkumaan laiton, aloin pyyhkimään portaikosta tahroja ja näkymättömiä bakteereja. Äsken taas sain aikaiseksi siirtää hellaa ja pestä hellan alta liat. Se jos joku on ällöä hommaa ja todellakin kannattais tehdä useammin kuin kerran vuodessa.
Tosta tuli mieleen Anna Perhon juttu instassa. Se kertoi siivouslistasta siivoojaa varten. Siinä mainittiin jääkaapin pesu kerran kuussa. Porukka kommentoi ällistyneinä et VAU, kerran kuussa. Perho itsekin totes, että juurikin niin usein, koska siivooja. Itseltään ei moista vaatisi.
 Mäkin kyllä keksisin jotakuta muuta varten hommia mieluusti. Sellaisia, joita itse en kestä. (Ja miksi aikuisen aina kuiteskin pitää?)

Mä teen tässä lounasta syödessäni iltaruokaakin jo. Salamikiusausta, jossa kipparikermaa ja kuohukermaa. Meillä on ne järkyt aikataulut illalla, joten ruoan pitää olla valmista ja jokaisen itse lämmitettävissä.
Itsehän mä syön tällä hetkellä taas terveellisesti eli hiilarittomasti. Aloitin uudestaan se syksyisen 8 viikkoa-projektin. Päivä kerrallaan etenen, en lupaa mitään sen kummempaa. Nyt muuten tajusin, että se saattaa olla puuskan takana. Virkeys iskee yllättävän nopeasti, kun ei mätä hiilarii ja sokerii kaksin käsin.

Äsken juttelin taas suosikki-ihmiseni eli Tiinan kanssa. Tuo rakas Kunnon_kouhkausta kollega :)
Kyselin mielipidettä siihen, että mitä jos lopetankin nykyisen työn ja otan ihan vaan sijaislapsen. Olisi suloinen tytsy ns tyrkyllä. Että olisko kivaa? Olisko rohkeaa? Elämä rauhoittuis, mutta tulot tippuis. Sit olisi kuitenkin myös mahis etsiä UUTTA elämään. Uusi työ nimittäin. Hurjan jännää ja pelottavaa.

Näin kivaa täällä siis!