torstai 13. helmikuuta 2025

Ryhdistäytyminen puolitiessä

 Otsikko kertoo kaiken. Ihan taas niin muuttunut et ole, kuin toivoin. Pilatesta tehnyt kerran :D Yhden kaapin sisällön kävin läpi ja iso kassillinen meni tavaraa roskikseen. Se sentään on jotain.

Moni ihminen instakuplassani on muuttamassa ja sen myötä konkreettisesti tajuaa, miten järkky homma mun olisi muuttaa, jos en saa tavaramäärää hallintaan. Vieläkin tekemistä pään sisällä sen faktan kanssa, että tavara käyttämättömänä kaapissa on turhake, ja siitä voi luopua. Ja jos sitä ei saa kaupaksi, niin sit vaan kiertoon muuten vain. Joo, miljoona kertaa tätä miettinyt ja kirjoittanut ja toivon joskus innostuvani omista puheistani. 

Tänään viimeksi puhuin siitä, että olisi kiva, jos edes olisi mitään sanottavaa, innostavasta puhumattakaan. Olen viime aikoina  lukenut Hanna Himangan ja Eeva Kolun uutiskirjeitä ja itkenyt katreuden kyyneliä siitä, miten hyvin ja innostavasti he kirjoittavat. Hannan parisuhteenhuoltovinkit oli niin mahtavia, että lähes aloin huoltaa suhdettani, jota minulla ei edes ole. (Ja hiukan kadun entistä itseäni, joka ei hoitanut suhdettaan ilmeisesti mitenkään)

Tänään muuten selailin vanhaa vihkoa, jossa epämääräisiä muistiinpanoja, kirjauksia kauppalaskuista, sekä listaus kuukauden perusmenoista. Alla oli haaste itselleni, että laittaisin 600 e kuussa säästöön. Siis missä todellisuudessa olen elänyt joitakin vuosia sitten? Kuinka paljon pienemmät menot mulla on ollut, jos olen edes kuvitellut säästäväni tollaisia summia. Etenkin kun mun tulot on muutaman satasen pienemmät kuin nyt. 

Eilen osui silmään taas tällainen "säästä neljän kuukauden puskuri ja laita sijoituksiin 10 prosenttia nettotuloista." Siis oikeasti kuinka moni tuollaiseen pystyy. Mä tykkään enemmän niistä vinkeistä, että säästä edes kymppi kuussa. 


Hidasta mun bloggaaminen. Olen tuon alkupätkän kirjoittanut kuukausi sitten. Ihan oikeasti, pitääkö mun suosiolla lopettaa blogi? Ajatus surettaa, koska mielikuvissani olen innoittava ja innostunut kirjoittaja. Mun luovuus on vaan ihan täysin kateissa. Arki vie mehut tai sitten olen vain jo vanha ja ikävä. 

Vinkit kehiin kiitos. 



3 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Sitä voi kirjoittaa lyhyitäkin raportteja elämästä 🙂. Tyyliin normipäivä, en langennut kiusauksiin / Normipäivä, lankesin kiusauksiin 🙃. T. Melkein yhtä harvoin postaava 😄

Rva Kepponen kirjoitti...

Luovuus vaatii herättelyä. Kannattaa yrittää kirjoittaa säännöllisemmin ja vaikka sitten lyhyemmin.

Noin 4kk puskurisäästövinkit eivät ole kaikille mitenkään mahdollisia. Etenkään tässä tilanteessa, kun inflaatio on laukannut hurjasti ja palkat eivät ole nousseet. Mutta aina kannattaa kuitenkin säästää edes pientä puskuria.

marikan polut kirjoitti...

hops-hops, ei mitään lopettamispuheita! Kirjoitat kun kirjoituttaa.
Säästät kun pystyt.
Elämä on semmoista, aallehtivaa. Välillä sujuu ja välillä ei.