tiistai 27. helmikuuta 2018

Ansaitsen hyvän olon

Ansaisen parempaa kuin tunkkaisen pökkelön olon. Saavutin sen pisteen, josta matka on vain ylöspäin olossa, ei painossa.
Eilen söin jo hyvin, hyvää ja terveellistä ruokaa. 
 Tänään kaivoin esiin vanhan toppiksen, jonka piti olla mallia teltta. Kas, se olikin tosi ahdas. Tuijotin itseäni peilistä tyrmistyneenä, mut sopivasti mies pysähtyi tuijottaman mua ja ihastelemaan kuin kaunis olen. Viisaasti kiitin, enkä marissut lihavuudesta. 
Motivaatio parempaan elämään kasvoi. Joka tapauksessa.

Hiihtolomaviikko oli loistava. Junnu sai laatuaikaa serkun kanssa mun mutsilla pari kokonaista päivää. Esikoinen oli meidän kanssa ja keskimmäinen riparilla. 
 Esikko ja kuopus ovat molemmat hiihtäneet ja luistelleet ja jopa yhdessä tekivät osan näistä.

Mä kehitin kauhistuttavan stressin rippijuhlista, jotka vietetään viikonloppuna eksän kotona. Kuinka kukaan muu osaa järjestää juhlta mun pojalle? No, eilen juttelin "sen toisen" kanssa ja varmistui, et kyl he selviää. 
Saan rentoutua.

Mä järkkään juhliin kakut, mut ne leipoo mun kaveri/ uusi naapuri.
Uudet naapurit on muuten pyhimyskärsivällisiä. Ne muutti viikonloppuna, mut remppa EI OLE VALMIS.  Niiden alakerrassa ei ole mitään!!! Ei keittiötä saunaa vessaa lattioita.... 
Yläkerrassa makkarit on valmiit, mut ei vessaa sielläkään. Missäs ne käy vessassa? No meillä. 

Tosiaan tää frendi tarjoutui leipomaan kakut, ja jos oma keittiö ei ole valmis, niin leipoo ne meillä. Ja joo, ei pelkoa et valmistuis. 
Olin ilahtunut, kun vielä sanoi ettei todellakaan ota maksua kakuista, koska ramppaavat meillä yhtenään. 

Mä olisin kyllä hermarin partaalla heidän asemassaan. Asua nyt ilman mitään mukavuuksia.... 


1 kommentti:

Taru kirjoitti...

Niin ansaitset ja niin ansaitsen minäkin.