Sadannen kerran katsoin leffan Julia&Julie. Kertoo samaan aikaan Julia Childistä, joka toi ranskalaisen keittiön amerikkaan. Leffassa kerrotaan Juliasta sekä Juliesta, joka kokkaa Julian kirjan läpi ja bloggaa aiheesta. En osaa sanoa miksi se leffa tekee niin hyväntuuliseksi. Tällä kertaa ihailin puuskaa ja intoa, joka tässä nuoressa tytössä oli. Aatelkaa mitä paneutumista kahlata innoissaan yksi keittokirja.
Toistan itseäni. Minäkin haluan puuskan!
Hankinko mä sen Halpaa ja hyvää-keittokirjan ja teen siitä jokaisen reseptin? Olisko se sama?
Kaverille tuli liikuntapuuska. (Mies aiheutti) Toivon sen tarttuvan muhun. Eilen ja tänään olen punnertanut, kyykännyt ja lankuttanut. Eri asioita eri päivinä.
Instassa ihanan ihana Jenny (vastaisku ankeudelle) kertoi pitävänsä aloittelijoiden juoksukoulupäivän keväällä ja kutsui minutkin. Niin aion mennä.
Sitten onkin aika haastaa itsensä! Pukea aamulla ja käydä lenkillä ennen kuinnmies lähtee töihin. Sen ei luulis olevan vaikeaa, koska menee yleensä klo 11 vasta. Mut hitto kun mä vihaan pukeutumista! Mut ei voi ulkoilla kylpytakissakaan.
Mä kirjoitin viikko sitten tuota perhejutskaa ja sain tosi hyviä kommentteja. Täytyy vastata, mutta gielä ollut sanat solmussa. Aihe näemmä mulle yllättävänkin vaikea.
Helppoa sen sijaan on tulla toimeen miehen lasten kanssa. Ne oli meillä perjantaina peli-illassa. Oli hauskan hauskaa.
Yksi itkeskeli jossain kohtaa huolissaan, et jos äiti eroaa taas, niin ei kyllä ala. "Aina kun tottuu johonkuhun ja luottaa että se jää, niin sitten tulee ero."
Sanoin ihailevani sitä miten minut on otettu vastaan, jos on taustalla näitä eroja enemmänkin. Sanoin myös etten halua erota ja menettää heitä.
Tässä kohtaa tajus, miten paljon ihmisiin vaikuttaa erot. Kakkos tai kolmoserotkin. Sai mietteliääksi sekin.
1 kommentti:
Ihalen sun puuskia, täällä ne vain odotuttaa itseään :)
Lähetä kommentti