maanantai 26. kesäkuuta 2017

Julkaisubileet (Ihan kohta)

Tiedättekö sen tunteen, kun joku ehkä on käynyt teidän pään sisällä? Kauhea kauhea tunne!
Juhannusaattona juhlittiin juhannusta mun vanhempien luona kera siskon ja miehen ja veljen ja pojan. Siellä hiprakassa rakas äitini alkoi taas paasaamaan, että heitän elämäni ja taitoni hukkaan, kun en kirjoita. Sit se paasas mun miehelle mun (muka) kirjoitustaitoja Mä yritän hyssyttää äitiä hiljaiseksi, mutta ei vaan hiljene.
Mies onneksi jo  puhui faijan kanssa omiaan kun siskon sulho mainitsi mun blogin. Meinasin pyörtyä, mutta sen sijaan vaan laitoin sormen suun eteen ja katsoin merkitsevästi mieheen päin. Tarkoitin sillä, että "älä vaan mainitse mua ja blogia samassa lauseessa". Mä en halua miehen lukevan tätä. Tai edes tietävän tästä. Mua ahistaa ajoittain jo sekin, et KUKAAN tietää tästä. Ja oikeasti, onko siskon suho kuullut blogista vai jopa lukenut. Mitäköhän se miettii mun pään sisällöstä? Arghhhh!

Huomaatteko kuinka innoissani olen "julkisuudesta"? Muistutin äitiä, että jo lapsena haaveilin kirjoittamisesta salanimellä. Mutsi sanoi, että sit vaan hankit salanimen.  Harmittelin, et mun oikee nimi on niin kiva, et sitä vois luulla salanimeksi. Mut ei oo ei.

Se on imartelevaa, että joku  (äiti) luulee mun osaavan kirjoittaa. Vaikka se kirjoittaminen perustuukin ysiluokan pariin aineeseen. Ysiluokasta on 32 vuotta  btw!
Useimmiten itse ajattelen etten osaa kirjoittaa, mutta että mulla on omat satunnaiset hetkeni et viihdytän itseäni.
Mun pitäisi opetella. Sit lopulta kirjoitan salanimellä (Pinkki Peukaloinen) kirjan, joissa kaikilla teillä kommentoivilla lukijoilla on rooli. Tahoillanne sitten punastellen tarjoatte tutuille luettavaksi kirjaa ja vaatimattomana sanotte, että ehkä mä oon tässä kirjassa esikuvana.
(Sutkautus-Elisa stailaa mut kuviin, Tuula ottaa kuvat, Rva Kepponen valitsee viinit julkaisujuhliin, Marika leipoo jälkkärit samoihin bileisiin plus kirjoittaa esipuheen kasvatusvinkkeineen, Puolis kertoo että Tkm ei ole Katkis vaikka kirjassa niin väitetään.)

Juhannuksesta vielä:
juhannuspäivänä istuttiin meidän terassilla naapurinhepun ja sydänsärkyisen aka.tinderöitsijäystävän kanssa YHDEKSÄN tuntia.
Syötiin, juotiin ja naurettiin vatsalihakset krampeilla koko ilta. Tinderöitsimme toistemme puhelimilla. Siis noiden kahden sinkun tietysti. Ei esim mun.
Yksi heppu tuli jopa treffeille meidän terdelle.  Aika rohkeeta itseasiassa. Olisko kiva olla eka (vika) treffeillä, kun kaksi ulkopuolista seuraa silmä kovana?
 Tinderöitsijäystävälle tuli bänät viikko sitten kolmen kuukauden suhteen jälkeen ja tietty (tietty) heti meni tinderiin. Viime viikolla oli vain neljät treffit, mutta kukas näitä laskee nauroimme. (me laskettiin kyllä)

Mun elämä on siis älyttömän vauhdikasta, vaikka en itse tee mitään.


1 kommentti:

Tuula / Oman katon alla kirjoitti...

Loistava plan kirjan suhteen. Alan viritellä kameraa kuntoon ja valkata mekkoa :)
Ja kuule, sun pään sisältö on hurmaava, joten turhaan panikoit.