Nyt mä uskon, että musta vihdoin tulee bloggaajien bloggaaja. Ostin uuden läppärin muutama viikko sitten ja tänään esikoinen kävi tekemässä siihen kaikki asennukset, koska mä olisin osannut sössiä kaiken. Eli nyt mulla on kone joka toimii ja jonka avautuminen ei kestä varttia. Mun inspiraatio nimittäin ehtii siinä vartissa kadota.
Nyt piti taaperolle kaataa maitoa lasiin ja jo siinä ajassa meinasi ajatukset kadota.
Ja katosikin. Kerron sit vaan syksyn positiiviset. Aloitin kesäloman alussa kotona käsipainotreenit. Kesäkuun lopussa. Uskomatonta kyllä, treenit on jatkuneet tähän asti. Eikö olekin aika saavutus? Sit jossain kohtaa syksyä löysin hauskoja monipuolisia liikkeitä instasta ja niitä teen myös. Tunnen itseni hyveelliseksi.
Sit olen laihtunut jotakuinkin yhdeksän kiloa. Mä en sitä silmilläni huomaa, mutta just testasin yksiä virheostosfarkkuja, jotka ostaessa ei mahtunut edes polviin, niin nyt meni päälle. Lähinnä hämmästelen sitä, et kun mun jalat on näin paksut, niin kuin paksut ne äsken sit oikein oli. Yyh.
Musta tuntuu että muuten mun elämässä ei ole muuta kuin pikkulapsia ja telkkarin katsomista. Nykyään katson Primesta ja Apple tv stä ohjelmia, että hieman huolestuttaa, kuinka monta maksutelkkua mulla oikein on. Mut jos ei ole muuta elämää niin ei.
Kivana plussana on kyllä ollut kivoja "puhujakeikkoja". Mua on pyydetty sosiaalityöntekijöiden päiville kertomaan mun duunista ja viime viikolla olin Pride-koulutuksessa kertomassa näistä hommista tuleville sijaisperheille. Nämä keikathan on ihania siksi, kun saan puhelun aloituksella "olet niin hyvä puhuja että...". On kiva että on edes yksi juttu, jossa itsekin koen olevani ihan hyvä. Just järkytin yhtä ystävääni paljastamalla millaista huonommuutta tunnen about aina. Mistä semmoinenkin kumpuaa?
Hyvää lauantaita!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti