Laihdutuslääke

 Hei vaan puolen vuoden jälkeen.

Käväisin lukemassa mitä olen ajattellut viimeksi kirjoittaessa ja kas, aika samoja vieläkin. Arki vie mun ajan ja tappaa luovuuden. Mulla ei ole elämää kotini ulkopuolella. En ole myöskään etsinyt maailma-Tinderistä minkäänmaalaista rakastajaa. (hehehehh)

Mutta joku on sentään toisin. Mä ihan yllättäin heinäkuussa aloitin laihdutuslääkkeiden syömisen. Kävin lääkärillä hankalan jalkani kanssa kortisonia ruikuttamassa. Näytin myös nilkkaani ja ihmettelin miksi nilkka kerää nestettä siinä on oikea rinkularenkula. Lääkäri paineli jalkaa ja sanoi ettei se ole nestettä vaan rasvaa. Sanoin jotakuinkin what the fuck ja marisin etten laihdu. Lääkäri(mies) sanoi että se nyt onkin ihan mahdotonta touhua ja "oletko ajatellut laihdutuslääkettä". Sanoin että no nyt ajattelen. Ja sit päätin että okei. 

Paljon oli kyllä ristiriitaisia ajatuksia siitä silloin ja vähän vieläkin. Kaiken pohdinnan päälle tuli sitten vielä se kohu, kun Serena Williams alkoi isosti mainostaa Ozempicia. Vähän mietin että oikeastiko kaikkien pitää olla laihoja ja meneekö maailma siihen että kaikille tyrkytetään lääkkeitä ylipainoon. Ja onko kohta vain köyhät ja uppiniskaiset lihavia. Siis kallistahan tämä nimittäin on. Mutta lääkäri virnisti että ruoassa sit säästyy sama summa. Ja se itseasiassa on mun kohdalla totta. Mä en syö herkkuja, joten niihin ei enää mene rahaa. Okei, ostan mä välillä , mutta ne kyllä kestää kaapissa pitkään ja syön ne pikkuhiljaa ylipäätään. Nimittäin makeanhimo katosi. Ylipäätään ruoka kiinnostaa entistäkin vähemmän. Oudoin kuitenkin on se, ettei vaan tee mieli suklaata. 

Että siinäpä se.