sunnuntai 27. marraskuuta 2016

Soittokierros tärkeille

Tänä aamuna kosketti tämä:  Mietin eilen, onko jotain, mitä minun pitäisi sanoa tai tehdä, onko joku asia mikä pitäisi hoitaa ennen kuolemaa? Tuntuu hyvältä huomata, ettei oikeastaan ole. Olen riesaksi asti kertonut ihmisille tunteistani ja ajatuksistani. Koen, että olen sinut elämäni ja asioideni kanssa. Olen pyrkinyt pyytämään anteeksi niiltä, ketä olen loukannut. Ihmiset, joita rakastan, ovat siitä perillä. En halua kuolla, haluan elää, mutta koen olevani valmis, jos niin käy

Teksti kopioitu Momzillan blogista eli täältä

Sai mut miettimään. Mä luulen, että kaikki, jotka ovat minulle tärkeitä, tietävät sen, mutta pitäisikö varmuuden vuoksi tehdä soittokierros. "Sitä vaan, että olet rakas, tule kahville".
Mä luulen, etten ole loukannut ketään. Viime yönä yritin miettiä  kauheuksia sanottavaksi ihmiselle, josta en pidä, mutta joka elämässä on, halusin tai en. Keksin hauskoja ilkeyksiä, mutta tajusin etten sanoisi niitä ääneen. Mä vaan en osaa olla ilkeä kenellekään tahallani.
Sekin on se mikä minua parisuhderiidoissa ihmetyttää. Ihmiset sanovat kiukussaan lyövänsä vyön alle, kun tietävät mikä eniten satuttaa. En mä halua satuttaa ketään ja järkyttyisin kuoliaaksi, jos joku läheinen minua loukkaisi sorkkimalla arkoja paikkoja.
Kun kuolen, mun hautakiveen voi kirjoittaa Nössö.

jk. Tein eilen pikaisen kauppakierroksen. Ostin kirkkaan pinkin neuleen, pinkin ja oranssin pitkän topin. Hahahhaa. Siitäs saavat mustat ja harmaat neuleet. Teidän alta edes vähän pilkottaa kirkas helma! Ettepäs voita tätä taistelua!


1 kommentti:

Elisa kirjoitti...

Mä oon tehnyt tän kirjoituskierroksena tärkeille. Toimii niinkin :D