perjantai 2. joulukuuta 2016

Kriisilistaus

Valitus Bloggerille. Uudistumisesi jälkeen on kulunut lukuisia minuutteja siihen, että löydän  tämän kirjoittamissivun. Koska olen kiireinen ihminen, en ole kirjoittanut aikoihin. Ei ole kuulkaas niitä ylimääräisiä minuutteja etsimiseen.

Päivän kriisit:
Mulla on lähes koko ajan kiire ja sen johdosta olen koko ajan väsynyt.
Kysymys: onko se tosiaan niin, että rakkaat pupuseni uuvuttavat minut? Tai ei siis ne sinänsä, koska ihania ovat olleet, mutta se niiden mukanaantuoma työmäärä kuljetuksineen.
Koska tätä on vain joka toinen viikko, onko aina  muka uudessa tilanteessa?

Viime viikon löysäilin ja tällä viikolla vain tulen ja menen ja raadan ja tilttaan klo 21.
(miten mä entisessä elämässä selvisin tästä, kun tein tätä joka päivä, enemmän tai vähemmän yksin)

Hiuskriisi. Lähes kahdeksan viikkoa kampaajasta. Kuontalo sen mukainen ja harmaita nääiinnnn paljon. Vanha olo.

Joulukuu alkoi kriisi
Mä en ole etsinyt joulukoristeita. Jouluvalot taisin jättää entiseen elämään. Onko pakko ostaa uusia? Ja mihin ne edes laitan, kun täällä mulla ei ole ikkunalautaa, johon laittaa kaunis  kippo, jonka sisällä kauniit valot.
Joululahjojakin voisi miettiä, mutta kun en keksi mitään kivaa.

Urheilukriisi
En ehdi urheilemaan ja jos ehdin niin ei huvita.

Työkriisi
Elän pätkätyön aikaa ekaa kertaa ikinä. Mulle tulee lapsia joka välissä, mutta ne lähtee hetkessä pois. Hyvä niille, mutta mulle haaste. Juuri kun tutustuu, toinen lähtee ja uusi tulee.
Hämmästyttävästi on myös niin, että mulla on toinen lapsi putkeen, joka pelkää nukkua yksin, joten nukun patjalla lattialla. En siis omassa sängyssä. Hyvin.
Mies  vitsailee, etä hän nukahtaa yksin, herää yksin, et onko suhde lopussa.

Tällä viikolla pelännyt et arki oikeesti tappaa kaiken.
Jotenkin sinisimäisesti kuvitellut, että tuoreessa suhteessa arki on vain ihanaa ja koko ajan Kohdataan. No ei kyllä. Tällä viikolla moikataan kun tuun ja meen viisi kertaa illassa.
Mies jo ehti minua syyttää aikuisuuden puutteesta kun yliväsyneenä ja ylidramaattisena voihkin et KAIKKI loppuu kuitenkin..
Ärähdin, et mä oonkin lapsellinen ja tyhmä enkä yhtään aikuinen.

Ehhehhe! Lohdullista on se, et mies ei kriiseile siitä, et välillä on tällasta. Oishan se kauheeta jos se olis kuin mä, joka vinkuis että Huomaa nyt muakin.

Kriisilistasta huolimatta kaikki on hyvin.

Ollut vaan liikaa kaikkea. Pelkään, et herään jouluna tunteeseen, et oho joulu tuli, enkä tehnyt mitään.

Tänään yritän olla zenimpi. Kokeilen onko Lumenen ihanasta väriseerumista ja valovoiteesta apua.
KYLLÄ, ne tuottteet on just niin ihania, kun se muotikoordinaattori-Elisa sanoi. Pakko kai ostaa puteleita, kun nuo näytepaketit on tyhjentyneet.

jk. Tästä tajusin et olen väsynyt. Mua ei ole edes naistenlehdet kiinnostaneet. Eilenkin ärtyneesti selailin lehteä jossa kerrottiin Sami Hedbergin ja Minka Kuustosen olevan serkuksia. SO???  ( Ei se mua kyllä pirteänäkään kiinnosta, mutta silti)

2 kommenttia:

Taru kirjoitti...

Tsemppiä mussu!! I feel your pain noissa kuljetuksissa..mä välillä koen olevani taksin kuljettaja...vähän kyllä nipo sellainen, myöhstymisiä ei hyväksytä...

Mäkään en ole vielä lukenut Me naisia, ei oo ehtinyt...josko tänään?
Lasi punkkua (eli 3) ja lehdet...mut tota Hedberg/Kuustos jttua en lue...Onko mitään epäkiinnostavampaa?

Tuula kirjoitti...

Arki on...

Tiiätkö, mä olen lähestulkoon aina arjen hurlumheissä se, joka on perheen lapsellisin ja kiukuttelevin :D Ja myönnän, että häpeän sitä. Koska sitä oppisi olemaan aikuinen ja tyyni? (Ehkä sitten, kun lapset on isoja ja muuttaa pois kotoa, ja on enemmän AIKAA?)

Tsemppiä arkeen! ♥