tiistai 15. marraskuuta 2016

Uutisia ja oivalluksen yrityksiä

Löysin tosi tosi kiinnostavan blogitekstin Marika Rosenborgilta. Tämän.

"Miksi eksymme parisuhteissamme, miksi koemme jääneemme loukkuun"? Niinpä miksi? Sekin kiinnostaa, miksi jotkut ovat loputtoman tyytyväisiä. Ketkä on ne, jotka ei jää loukkuun? Mikä niille on helpompaa?

Maria Hintikka livessä Kari Kiianmaa sanoi nuo samat kommentit, jotka kolahti ihan kunnolla. "Mikään ei muutu uudessakaan parisuhteessa, jos ei itse ole valmis muuttumaan".

Muuttuminen on älyttömän vaikeeta. Jos ette tienneet.
Harva se päivä huomaan toimivani, kuten en haluaisi. Möksähdän tyhjästä, yleensä vasta klo 21 jälkeen, on mies huomannut.
Syyllistynkin herkästi. Eilen ajoin muutamaan otteeseen kuskaamassa poikia ja mies sen aikaa vahtii mun hoitolapsia. Jotain vitsaili oman työn ja sitten vielä mun työn tekemisestä. Sanoin, että mun huumori ei riitä tohon. Kohta otan aina hoitolapset mukaan, kun jonnekin lähden, ettei vaan tule vaivaa mun asioista.
Vanha trauma!

Vaikka kuinka usein on sanottu, että pakettiin kuuluu TIETYSTI mun auttaminen, tämä yhteinen elämä, niin silti helposti pelkään toisen kyllästyvän tähän. Tähän säätöön.

Eilen tuli taas omat pojat ja olin hieman jännittänyt sitä. Hoitolapset vaihtuneet viime viikolla ja mietin miten nämä yhdistyy tähän laumaan, Suotta olin pelännyt. Kaikki oli ihan hyväntuulisia ja kukaan ei kiukunnut mistään.
On taas se aika, kun palvon poikiani.

Pojat, nuo joustavat olennot.

Ne ei ole negatiivisesti reagoineet edes tuoreimpaan uutiseen, UUTISEEN. Siis oikeaan uutiseen.

Muutama viikko sitten eksä soitti ja minua alkoi heti naurattaa. Eksä kysyi et mikä ihme mulle tuli. Kerroin katsoneeni Ex-onnellisia edellisenä päivänä ja he olivat tulleet minun mieleeni.
Nuori mimmi on vanhemman miehen kanssa uusioperheessä ja odottaa vauvaa. Kärsii entisistä lapsista ja vaimoista. Kiljui "halusin miehen ja vauvan, enkä tällaista sirkusta".

Tämän sanottua eksäni sanoi "hmm, neiti x on nyt raskaana". Onnittelin iloisesti ja kikatin päälle.

Mä niin en ole  kateellinen, mutta en vahingoniloinenkaan. Olen huvittunut ja "huolissani". Jopa kannustava ja osin pelottelen. "Sulla ei tule enää ikinä olemaan aikuisella iällä vastuutonta aikaa".
Eksä jakaa mulle nyksänsä kriisejä. Pelkää keskenmenoa ja koliikkia. Uusimpana rumaa koliikkivauvaa.
Eksä mulle " ei meidänkään lapset ole rumia". Meinasin sanoa, että mä olenkin paremman näköinen kuin nyksä. En sitten sanonut.

Uutisen jälkeen ihan pokkana kävin heidän ovellaan hakemassa keskimmäistä poikaa tavaroineen äitiviiikolle. Yleensä odotan parkkipaikalla, mutta nyt menin koputtamaan oveen ja odotin kiinnostuneena et kaivautuuko nyksä kolostaan esiin. Kyllä se kaivautui.  Onnittelin vauvan johdosta. Juteltiin raskausväsymyksestä.
Vasta kotimatkalla tajusin onnitelleeni ihan vilpittömästi.


Ihan muuta asiaa.

Iltapäivälehdessä viikon laihduttaja kertoi esimerkkipäivä laihdutusajaltaan.

Jos se laihtuminen tämän vaati, niin ei vois vähempää kiinnostaa laihuus. Elämästä nauttiminen voittaa!

Aamupala
  • Viili 1% 2 dl, marjoja 80 grammaa, kahvia tai teetä
  • Lounas
  • Kasviskeittoa 4 dl, rasvatonta maitoa tai piimää 2 dl
  • Gluteeniton karjalanpiirakka ja ohut kalkkunasiivu, tomaattia
  • Välipala (kaksi kertaa päivässä)
  • Omena tai muu vastaava 125 grammaa
  • Päivällinen
  • Kasvissoselaatikkoa 400 grammaa, rasvatonta maitoa tai piimää 2 dl
  • Gluteeniton ruisleipä ja ohut leikkele
  • Iltapala
  • 400 grammaa juuresraastetta, vettä sekä vihreää teetä


  • 7 kommenttia:

    Elisa kirjoitti...

    Mikä ihme menu toi on? Juustonaksujen syönti jatkukoon!

    "Meinasin sanoa, että mä olenkin paremman näköinen kuin nyksä. En sitten sanonut."
    Kiitos nauruista. LOL- hyvä että olen tämänkin uutisen yläpuolella.

    Puss ja valoa mussukka.

    P kirjoitti...

    Oli kuule kielen päällä sanoa. Ehkä ihan hyvä et vaikenin.
    Kiva jos naurattaa 😀😀😀

    Joo ihme menu.
    Oisin onneton koko ajan. Laiha mutta onneton.
    Kokeillaanko viikko 😂

    P kirjoitti...

    Oli kuule kielen päällä sanoa. Ehkä ihan hyvä et vaikenin.
    Kiva jos naurattaa 😀😀😀

    Joo ihme menu.
    Oisin onneton koko ajan. Laiha mutta onneton.
    Kokeillaanko viikko 😂

    Tuula / Oman katon alla kirjoitti...

    Naurut kirvoitti multakin toi mitä meinasit sanoa, muttet sit kuitenkaan :D :D

    Ja tosiaan. Jos laihtuminen tarkoittaa ilotonta kiduttumista hengiltä, niin who cares! Uskokaamme enemmän elämäniloon ja nautintoon, vaikka se sitten tarkoittaisikin muutamaa kiloa enemmän (sitä elämäniloisaa ja nauttivaa naista).

    Rva Kepponen kirjoitti...

    Tuolla dietillä meidän perheessä saattaisi tulla ruumiita tai muu perhe pakkaisi äidin tavarat ja saisin muuttaa pois ;)

    Anonyymi kirjoitti...

    Hmmm, mielenkiintoista, joko ex-anoppisi tietää? Ja mikä on reaktio. Taputtaa karvaisia käsiään....

    Mom Zilla kirjoitti...

    Ihanaa pohdintaa sulla täällä, ja niin kiinnostavia linkkejä. Sanapoliisina mää korjaan sun uusperhe-käsitteitä. Uusioperhe olisi se, kun palaisitte eksän kanssa yhteen. Uusperhe on nyt ne teidän kaksi perheyksikköä nyksien ja tulevien vauvojen kanssa. Mieti, että sillekin vaihtoehdolle on sana, että palaa takaisin ydinperheeseen uusperhevaiheen jälkeen. Pelottavaa. Mut ehkä ei aina parane vaihtamalla.
    Tuo dieetti onkyllä ihan pöljä. Vaikka yritänkin olla syömättä itseäni en mahdu ovista-kokoon, niin ei tuossakaan mitään järkeä ole. Mietin aina, että jos tämä olisi viimeinen elinpäivä, niin olisinko tyytyväinen? Noiden ohuiden leikkeleiden jälkeen tosin kuolema voisi olla helpotus. Iloa ja väriä päivääsi ihana!