Viikon ehdottomasti paras on TÄMÄ HUONE! Rakas äiti ja rakas sisko ihan vaan iloisesti yllätti minut ja tuli remontoimaan mun (ja kuopuksen) makuuhuoneen. Huone on suuri ja ollut aikanaan kaikkien kolmen pojan makkari. Seinillä oli kaappeja, jotka ystäväni joku aika sitten ystävällisesti kävi irroittamassa. Sen jälkeen seinät olleet repaleiset :D
Kahdessä päivässä nämä ihanat ja reippaat maalasi ja tapetoi huoneen. Nyt voisin vain istua siellä hymyilemässä. Mutta voinko? EN. Mun pitää vahtia lapsia.
Mun lukijoissa ei ole enää pikkulasten vanhempia uskoisin, mutta nyt tulisi loistava vinkki. Vinkki on: Älä noteeraa mitään. Sulje korvasi ja ehkä jopa silmäsi. Mulla on ollut aika raskas kuukausi ja olen ollut todella loppu. Remonttia tehdessä äiti ja siskokin lohdutteli mua, ettei ole ihme etten pysty ja jaksa tehdä mitään pakollista kummempaa, kun lapset todellakin vie mehut jo pelkällä metelillä. Yhtenä päivänä pimahdin niin, että lähes itsekin säikähdin. Koko kroppaa särki, kun olin niin raivona.
Mutta sitten päätin ryhtyä zeniksi. Mä en yritä saada lapsia olemaan hiljempaa tai juoksematta tai mitään. Puutun vain pakon edessä. Käytöstapoja vaadin. Asiat pyydetään nätisti ja huutamalla ei saa mitään kuten aina. Mutta lopetin jatkuvan komentamisen. Ihme tapahtui, jo toinen päivä täällä on kovin iisiä vaikkei ole edes ulos päästy.
Mihin kaikkeen tätä uutta zeniä voisikaan käyttää? Toimisiko rahajuttuihin? Oon vaan että laalaa, kun tajusin, että kahdessa kuukaudessa kuopuksen harrastuksiin ja kevarikouluun on mennyt/menee rahaa 1500 euroa. Siis oikeasti. Mun osuus tosta on 750 e, mutta hei, kahdessa kuussa tommonen summa.
Taas saan kiitellä itseäni siitä, että kuukaudesta toiseen laitan toiselle tilille ison summan, joilla kuittaan sähköt, vakuutukset, harrastukset. Ilman sitä olisin syvässä k...ssa. Olen saattanut tämän faktan kertoa sata kertaa, mutta jos nyt joku vielä ei ole tajunnut aloittaa samaa, niin hop hop, aloita tänään.
Niin, menihän tohon remonttiinkin 350 euroa, että se taas siitä "kohta visa on maksettu"-jutusta. Mutta jos tuolla summalla saa ihanan huoneen, niin en valita.
Urheasti kävin eilen pojan ja piiperöisten kanssa kaupassa. Vähän niinku henkeni kaupalla. Ostin kanan sisäfilettä pari pakettia, kanasuikaleita ison paketin, tonnikalaa, pastakastikkeita, butter chicken-purkkeja. Ainoa ruoka jonka tiedän on tuo viimeinen. Kunhan nyt ostelin. Kuopusviikko alkaa ja saattaa mennä kanafile jos toinenkin. Ehkä salaatissa. Mutta kauppaan en aio mennä viikkoon paitsi ehkä maitoa leipää hakemaan. Saa luvan riittää nämä. Taloustilillä on 120 e ja muka puolitoista viikkoa pitäisi selvitä. Katellaan.
1 kommentti:
Kyllähän tuollainen remppa piristää mieltä kummasti. Mahtavaa!
Keittiöpsykologina totean, että piiperöiset siellä haluavat sinulta huomiota ja kokeilevat, että millä tavoin sitä voi saada ja osoittavat myös luottamusta käyttäytymällä huonommin. Eivät ole varpaillaan eivätkä yritä olla mieliksi mahdollisimman paljon. Hyvähän sekin kai on. Tsemppiä sinne!
Lähetä kommentti