Lauantaina mulle tuli puuskaus. Voi olla että syynä on se ihana remontti makkarissa ja tauoton Drömhusin katsominen.
Piiperöt leikki nätisti ja päätin alkaa lajitella heidän lelujaan oikeisiin laatikoihin. Samalla salaa karsin tavaroita kasseihin, jotka vien Fidaan. Oli mahtavaa, että lapsetkin innostui siivoamisesta ja yllätyin kuinka hyvin hekin tajuavat mikä lelu mihinkin kuuluu.
Sitten säläkaapista karsin lasten dvd:t pois. Muutaman jätin, turhaan varmaan, koska kaikki ohjelmat katsotaan suoratoistona anyway. (eli taidanpa laittaa kaikki kiertoon)
Liinavaatekaapista kaivoin parit verhot, jotka silitin ja laitoin myyntiin. Toiset meni jo. Toiset vien Fidaan, jollei mene.
Näin myös UK-version Kaaoksen kesyttäjistä. Siitähän se inspis eniten lähti itseasiassa. Eniten viehätti ja järkytti kohta, jossa perheen aikuisille sanottiin, että Nyt tehdään kapselivaatekaappi. Kaikki muut vaatteet kiertoon paitsi ihanat. Jotenkin villiä. Mutta voin sanoa, että vaatehuone näytti erilaiselta tuon siirron jälkeen. Ette varmaan ylläty kun mietin tätä taas oman vaatehuoneen kautta. Sadatta kertaa mietin uskaltaisinko tehdä saman. Ja etenkin: Uskaltaisinko laittaa sieltä pois vaatteet, joihin en mahdu riittävän hyvin? Mitä tapahtuisi vai ei mitään?
Tästä pääsen seuraavaan kiehtovaan pohdintaan. Paljonko ihminen tarvitsee tilaa? Mun ystävä asuu miehineen mökillä ympäri vuoden ja kaupunkikoti on tyhjänä. Kaupunkikoti on 130 neliötä, mökki on 25 neliötä, Aika kiehtovaa sanoisin. Ja inspiroivaa myös. Ihminen selvästi pärjää aika vähällä
1 kommentti:
ihminen tarttee tilaa todella vähän.
Minulle meidän onnellisin koti oli ns. vanha koti. Meitä oli 5 hlö, neliöitä 74. Tytöt jakoivat keskenään huoneen ja meidän sänky oli olkkarissa. Isoveljellä oli kirjahylly omassa komerossaan.
Oli ehdottomasti hyvä ratkaisu aikoinaan muttaa suurempaan, mutta silloinkin meidän sänky oli pitkään olkkarissa. Mun elämässä oli reilun kymmenen vuoden jakso, jolloin mulla oli huone ja keittiö.
Ja nykyäänkin - kun mulla on huoneita yli oman tarpeen - olen eniten pikkuhuoneessa tai keittiössä.
Voisin vaihtaa pienempään ja se me varmaan jossain käänteessä tehdäänkin, kunhan saadaan nuoriso riittävän omilleen ja ollaan enempi varmoja siitä, ettei ylimääräistä tilaa tarvita pitkäkestoiseen majoitukseen. Joku järkeväpohjainen kaksio vois olla just hyvä. Se tosin ei ole pientä, vaan aika ruhtinaallista.
Lähetä kommentti