Nyt on näin!

 "Moni arjen tuska johtuu kuitenkin siitä, että on jokin odotus, miten asioden pitäisi mennä."

Kyllä, todellakin. Mun elämän kuuluisi olla ihanan iloista ja seesteistä, mutta ei vain oo. "Mitä enemmän on luonnon, lemmikkien tai LASTEN armoilla, sitä vaikeampaa se on." No äläpä! Tänään ratkesin huutoitkuun, kun olin kirjoittanut pitkään eli ainakin tunnin yhtä raporttia, niin yksi välkkypää ipana ehti poistaa tekstin, kun olin toisen kanssa vessassa. 

Kyllä, olen ollut aktiivisen kypsä. Lohdukseni luen vanhasta Trendistä repäistyä juttua Uusi voimalauseesi: Nyt on näin. 

Kyll', nyt on näin. 

"Jokaisen on hyvä miettiä, millaisia odotuksia on elämästä. Jos suostuisi pienempään, olisiko iloisempi?

Tästä jutusta juttelin ystäväni (sen ainoan aina tyytyväisen) kanssa. Häntä kauhistutti ajatus ettei olisi tyytyväinen elämäänsä sellaisena kuin se on. Hänellä ei ole vuosiin ollut parisuhdetta ja lapset muuttivat kotoa ja on paljon yksin, mutta hän ei valita eikä "kärsi". Hirmu esikuvallista. Hänen mielestään olisi kauheaa esim itkeä kumppanin puutetta tai sitä, ettei ole montaakaan ystävää joiden kanssa tehdä jotain. (Mun onni. Siksi hän ainoana ystävänä käy mun luona monta kertaa viikossa.)

"Elämänilot ovat odottamattomia". Sekin on totta. Tänäänkin olin siis ensin huutoitkuraivonnut ja sitten lapset meni päiväunille ja miniä tuli kylään mustikkapiirakan kanssa. Meillä oli tosi kiva parituntinen. Kuopuskin liittyi seuraan ja sekin oli kivaa. Että onhan täällä. Kivaakin. On siis useinkin. Mun ilot on kyllä eniten noita oma poika/miniä iloja, mutta sehän ei ole huono.

Suuri ilo on myös ÄITI, joka on nyt pari kertaa vahtinut pikkumuksuja, että olen päässy jonnekin. Viikko sitten oli hassunhauskan neiti Sutkautuksen viisikymppiset, joihin pääsin muutamaksi tunniksi laadukkaaseen ja hauskaan seuraan. Hyvä naisseura virkistää isosti. 

Ja lauantaina pääsin katsomaan kuopuksen korismatsia uudessa joukkueessa. Ihan huippukivaa oli sekin. 

Iso ilo on Beth Morreyn kirja Delphine Jonesin tuhat pientä unelmaa. Tää on näitä suloisia ajatuksia herättäviä "chick litejä" joissa joku elää pientä elämää ja sitten elämä alkaakin laajeta joka suuntaan. JA thank god kaiken keskiössä ei ole joku rakkaustarina. Enemmänkin elämänrohkeuden löytäminen. 

Kirjassa päähenkilön yksi haave jotenkin kosketti. Että olisipa oma koti ja pöytä ikkunan edessä ja ikkunan edessä puu. Mietin että olenpa onnekas kun mulla tuokin on. Yritänpä muistaa olla onnellinen pöydästä, ikkunasta ja puusta. Ja toki äidistä.