Päiväni Pariisittarena

Sen vaan sanon, että jokaisella pitäisi olla elämässään ihminen, joka pitää sua tyylikkäänä ja tekee susta Tyylilyyli-postauksen.
On ihanaa, että joku ajattelee mussa olevan pariisitarta asenteineen kaikkineen. Useana päivänä kun täällä kotona vain palloilee trikoissa ja telttapaidoissa, meikittä ja tukka ponnarilla. Nyt mä niinä hetkinä voin kulkea peilin ohi, iskeä itselleni silmää ja sanoa "Hi French-girl, I know you are there".

Kaksi päivää olen nysvännyt ja lojunut sisällä. Tiistaina olin kipeä ja panostin sohvailuun ja Areenan Yksi yö-sarjaan. Eilen nysväsin ja tylsistyin ja mälsistyin muksun kanssa. Auto oli miehellä ja ulkona satoi, eikä huvittanut ulkoilla. Päivä oli PITKÄ!

Tänään aion olla Pariisitar ja pukeutua ja mennä Lidliin. Kyllä, pariisittaret käyvät Lidlissä. Ostan kotiin vaihteeksi salaattitarpeita ja croissantteja. No ei, en mä niitä jälkimmäisiä kuitenkaan. Mun ruokavalio ei anna niille periksi, vaikka joitain lipsumisia, joita elämäksi kutsutaan, onkin sattunut. Painoa lähtennyt 5,2 kiloa, mikä motivoi aika paljon. Suurinta riemua koen kuitenkin siitä, että olen tajunnut, miten kuuluisi syödä ja mikä mulla toimii. Sekin innostaa, että mulla on ollut niitä "lipsumisia", mutta en ole saanut niistä morkkista, enkä ole jatkanut kaksin käsin syömistä. Joku tajuaminen siitä, että ei kukaan voi joka päivä syödä täydellisesti, koska elämään kuuluu myös pulla.

(Mies just eilen kysyi et kauan sulla on vielä tota 8viikkoa-kuuria jäljellä. En viitsinyt masentaa ja sanoa, että aion kyllä tähän malliin jatkaan lopun elämää. Mies kaipaa meidän yhteisiä ruoka ja herkutteluhetkiä :D Toki voin joskus juustoiltoja viettää jatkossakin.

Tälle illalla pitäisi keksiä joku kiva ruoka mitä syödä yhdessä ja joka ei ole salaattia.
Lyö tyhjää taas. Ehkä Chili con carne, jota en ikinä syö riisin kanssa oli kuuria tai ei.

Noniin, kaivautukaan esiin blogikoloistanne ja kirjoittakaa! Älkää antako syksyn voittaa!








"