Hys hiljaa, kuiskaan pikkutytsylle, ja patistan alakertaan. Venyttelen ja menen perässä. Keitän kahvia. Juon kahvia.
Vaihdan muutaman sanan miehen kanssa. Vastaan kysymykseen onko aamulla vielä rakkautta. On. On myös huoli siitä, etten anna toisen nukkua, kun kuorsaan niin, et herään itsekin.
Vien miehen töihin. Ajan kuntosalin pihaan. Saan puhelun junnulta joka tarttee kirjastokortin NYT. Lupaan lainata omaani, mutta ei löydy lompakosta. Kaahaan kotiin ja pemistän paikkoja. Ei löydy korttia mistään. Kaahaan koululle kertomaan, et saa nyt tehdä kirjastoreissun ilman korttia.
Meen kotiin enkä salille, koska ketutti toi ramppaaminen.
Katson Skamia pari jaksoa. Värjään hiukset, heilutan kahvakuulaa.
Päästän pikkuneidin hamahelmiaskartelun jälkeen katsoon telkkaria ja siirryn juomaan kahvia ja katsomaan kännykältä Iholla-ohjelmaa. Syön lounasta ja katson lisää.
Laura Friman etukäteen epäili saavansa sontaa niskaan, kun kehtaa muuttaa erilleen perheestään ja mennä toiseen kaupunkiin töihin.
Mä en ole sitä paheksunut. Ihailen miestä, joka ottaa vastuun perheestä arkisin yksin. Ärsyttää ihailla, koska ei munkaan arkivastuuta kukaan ihaillut. Ainakaan suureen ääneen.
Mietin, et jos olisin arkisin erossa perheestäni, niin saattais olla hankala tottua olemaan niiden kanssa viikonloppu. Kun viikko viikko systeemilläkin joskus hämmästyttää et "tällasta menoa nytten".
Joo, kahvin ja lounaan jälkeen menen ikkunan eteen nyppimään kulmakarvoja. Huokailen lohkeillutta kynsilakkaa ja kuivia käsiä. En tee kummallekaan mitään ennen iltaa.
Muistan itseruskettavan voiteen, jonka sain muotikoordinaattori Elisalta. Sitä sentään jaksan levittää.
Ja kas, kello on 14.00.
Esikoinen tuli käymään ja mä pääsen postiin hakemaan ensimmäisen Bette boxin.
Jatkan oman elämän Iholla- sarjaa myöhemmin.
4 kommenttia:
Yhtään jaksoa Iholla-sarjaa en ole katsonut, mutta kiva oli lukea tätä blogimaailman Iholla-tekstiä :) Mä en muuten jaksa levittää edes sitä itseruskettavaa...
Tää oli ihana! ♥ Lisää näitä. Just muistin, että pitäis alkaa läästiä sitä itseruskettavaa ainakin koipiin. Jos vaan jaksais ensin ajaa säärikarvat... :D
Säärikarvat ajelematta puhumattakaan brazilian tyylisista jutuista. Mutta itseruskettava - kyllä.
Ihana päivitys ja voin tuntea ärsytyksesi tuosta edes takaisin ajamisesta.
Näkisitpä mun kynnet, karvoitukset ja vaikka naaman. Surukuukausi on tehnyt sen etten välillä ole jaksanut pestä edes hiuksia saati miettiäkään meikkaamista. Välillä huomaan laahustaneeni samassa mieheni t-paidassa jo monta päivää (viikon ainakin) ja välillä saan kummastuneita katseita perheeltäni "etteks sää oikeesti meinaa tehdä ittelles jo jotain"? Vissin pitäis koittaa nousta täältä suosta ja mennä edes suihkuun.
Lähetä kommentti