keskiviikko 31. toukokuuta 2017

Hieman ristiriitainen olo

Päiväkausia miettinyt et mitäs kirjoittais, kun ei ole mitään asiaa. Hyppelin sitten eri blogeissa ja heti tuli ajatuksia.
Ajatuksia etenkin siitä, et kuin kaikilla on koko ajan kaikkee ohjelmaa ja matkaa ja ties sun muuta. Eiks kukaan vetelehdi enää kotona :D

No tulihan sitä kirjoitettavaa. Eksältä tuli just viesti, et vaimon synnytystä aloitetaan käynnistään. Toivottelin onnea matkaan ja noin. Ja purskahdin itkuun.
Tosi outoa mutta odotettavaa. Ollaan päivakausia puhuttu tosta raskaudesta eksän kanssa ilman tunnekuohuja. Nyt ne kuohut tuli. Mulla on outo fiilis et "kaikki muut saa jotain tai tekee jotain suurta" ja mä vaan möllötän. Oon tällanen ällötylsävaihdevuosiläski.

Pojat suht innolla oottaa vauvaa, etenkin junnu. Esikoinenkin sanoi yks päivä et onhan se kivaa "ja on varmaan sustakin". Totesin nuivasti et ei se vauva oo mikään mulle. Lievensin sit hieman ja sanoin et onhan se kivaa, vauva. Niille sisarus.

Hieman ristiriitainen olo.
(Mut hitto ku oon happy, et saan nukkua tietäen et saan nukkua ilman et joku itkee. Tai syö. Itkee lisää.)
NO joo, toivon et käynnistys ja synnytys menee hyvin ja vikkelään, et eksä pääsee esikoisen peruskoulunpäättäjäisiin lauantaina.

Sekin itkettää jo ennalta. Peruskoulu loppuu!

Asiasta kepeämpiin. Oltiin miehen pojan avovaimon vanhemmilla kylässä lauantaina. Ihan älyttömän kiva ilta. Istuttiin ja grillattiin ja juotiin viiniä kolmeen asti yöllä. Vanhemmat oli todella kivoja ja rentoja ja ne nuorret on kultamuruja big time.  Kivempia ja fiksumpia tyyppejä en ole tavannut tuossa ikäluokassa.
Tytön äiti kertoi et heille on paljon kehuttu kuin kiva meillä on käydä iltaa istumassa. Tyttö sanoi et ei hän venhempiensa lisäksi ole tavannut ketään "vanhempaa aikuista", joiden kanssa haluaa viettää aikaa.
Olin aika otettu.
Miehen poika sanoi et näihin juttuihin vaikuttaa se kuinka aikuinen suhtautuu siihen nuoreen.
Ilmeisesti hyvin tässä tapauksessa.

Tuli hirveä hinku viettää aikaa omien poikien kanssa. Jos mä nyt OLEN niiden kanssa, niin ehkä nekin haluaa olla meidän kanssa tulevaisuudessa.
Selvennyksen vuoksi: mä taidan nyt jo viettää niiiden kanssa aikaa normia enemmän. Mut nyt aloin kaivata oikein laatuisaa yhdessäoloa.

Oi liiks tuli tästä mieleen. Esikoinen tanssi viime viikolla ysien tansseissa upena puku päällään. Joku tyttö oli pyytänyt sen parikseen ja poika kilttinä suostui.
Meillä keskimmäinen hieman naljaili veljelleen.

NO, tänään kaveri soitti ja kertoi et hänen tyttönsä oli miettinyt et vois ysillä pyytää mun keskimmäistä parikseen.
Kerroin sen pojalle. Ilme oli niin muikea että. Totes et toki suostuis. Et mikä ettei jne. Ja hymyili leveästi.
Tää on supersöpöö siks, et mun poika ei ole sellainen erityisen aurinkoinen pakkaus. Enemmän flegu angstinen teini. Ollut aina.


Kinttupolku-marika angstas puolestaan millä ruokkisi perhettään.
Koska mä vaihteeksi olen osannut ruokkia, niin paljastan salani.

Atrian vuoka, jossa kanaa pekonikäärössä bataattipedillä. Lisäksi tein lohkoperunoita.
Viikonlopun grilliruokien jämistä tehty pyttipannu. Salaattia lisäksi.
Jauhelihakastike pitkästä aikaa (oikeasti)
Riitan herkun pinaattilettuja kun halvalla sai.
Lihapata karjalaiseen tapaan (porsaan pihvifilee viipaleiksi, paista. Laita uunivuokaan. Päälle valmispussista ruskea tai kermakastike TAI molemmat japurkki kermaa. Uunissa haudutus monta tuntia, kunnes liha mureaa. Syö perunoiden kanssa)
Pakastimessa olisi ainekset lasagneen ja makkaraperunoihinkin
Ja kananuudeliwokkiin.

7 kommenttia:

marikan polut kirjoitti...

sulla on hyvät ruokavinkit :)
kananuudeliwokki toimii aina (tai ainakin silloin kun nuudelinvihaaja on joukosta poissa)

ja ovelat perhesuhteet; tuo miehen pojan avovaimon vanhemmat on kertakaikkisen hykerryttävä. Sanopa se muutaman kuoharilasillisen hiprakassa nopeasti...!

Tuula / Oman katon alla kirjoitti...

Oi, se laatuaika lasten kanssa... Mua pistää sydämestä, mutta sitä on ollut ihan liian vähän. Toissapv olin potkimassa palloa kuopuksen kanssa ja se oli kivaa. Noita pitäisi olla enemmän - leffailtoja kotisohvalla, lautapelejä, pyörälenkkejä, saunomista yhdessä yms... Kun nyt ne vielä haluaa olla mun kanssa on intopiukeena. Mut kuinka kauan ne on sitä...

Rva Kepponen kirjoitti...

Ihana kommentti tuolta miehen pojan avovaimolta. Upeaa, että teillä on noin läheiset välit!

Siis sulleko ei ole tapahdu mitään mullertavaa? Sanoo nainen, joka on kuitenkin viime vuosina eronnut, Tinder-deittaillut ja rakastunut uudestaan... niin ja muuttanut ja ostanut asunnon. Mitä pitäisi tapahtua? Kohdata alieneita? ;)

Elisa kirjoitti...

Sinä mussukka, tuut nyt tänne vloggailemaan tai sitten tehdään vloggaus treffit itikseen tms.

Pistetään elämä risaseks?

Muiskuja, olet ihana!!

P kirjoitti...

Marika, mun vinkit on loistavia, kun joskus niitä On.
Sukulaisuussuhdekin on tosiaan aikas ovela sanoa :)

Tuula, pisto sydämessä on tuttua. Mä kaipaan niitä yhteisiä leffailtoja. Kukaan ei enäää halua ees samoi leffoi.
Palloa vois potkia, mutku en jaksa :D

Rva Kepponen, sä sait mulle niiin ison morkkisken aikaan,et pistän itseni häpeäpaaluun. Torilla tavataan. Oon kauhea kiittämätön kermapeba selvästi.
Mulle on tapahtunut niin paljon, että nyt en kestä arkea yhtään. Ihan kamalaa olla näin kamala ihminen.
Menen itseeni.
Alien vois olla kyllä kiva juttu nähdä. Mieluuummin kyllä yksisarvinen.

Elisa, risainen vloggaus :D

Anu kirjoitti...

Löysinpäs kivan blogin, jee! Juuri vähän tästä samasta tapahtumattomuudesta kirjoitin omaan blogiini, tosin mulle EI OIKEASTI tapahdu mitään, toisin kun sulle😂

Anu kirjoitti...

Löysinpäs kivan blogin, jee! Juuri vähän tästä samasta tapahtumattomuudesta kirjoitin omaan blogiini, tosin mulle EI OIKEASTI tapahdu mitään, toisin kun sulle😂