torstai 4. toukokuuta 2017

Parisuhteiden esikuva (minä)

Kyllä se  niin on, että  Jutta G ja Bachelor Juha taitavat lukea mun blogia. Kuinka muuten on mahdollista, että uudessa Me naiset lehdessä Jutta sanoo, että hänestä on ihana sanoa Juhalle, ettei tarvitse tätä, mutta haluaa olla tämän kanssa ja Juha taas sanoo, että on ihanaa joka päivä VALITA Jutta.
Mä sanoin viime kesänä kuten Jutta ja Mies sanoi kuten Juha.
KYLLÄ, me olemme esikuvia ja idoleita ihan varmasti:D :D
(Toki voi olla ettei olla omaperäisiä, mutta eihän se nyt niin voi olla)

Mutta joo, musta oikeasti tuntuu, etten tarvitse miestä mihinkään. Välillä vieläkin koen, että tää kaikki olis helpompi hoitaa ilman "ulkopuolista".
Pojat ollut tällä viikolla rasittavia ja minä lyhytpinnainen. Nolottaa saada sille yleisöä.

Mies  kaipais välillä muutakin elämää kuin työtä ja kotisohvaa. Toki se voi tehdä mitä haluaa vapaallaan, mua vaan vähän huolestuttaa se, etten voi tehdä sen kanssa aina jotain. Kun on nää mun peruskuviot.

= helpompaa välillä olisi itsekseen.

Huom. Mieshän ei siis valita eikä mua tokikaan syyllistä. Teen sen ihan itse. Vieläkin.

Tänään aion olla iloisen leppoisa vaikka tapahtuis mitä. Miestä harmittaa/surettaa, jos oon ärtyisä lasten takia.
(siihen kyllä tekis mieli sanoa, et huomaa kyllä ettet ole ydinperheessä elänyt vuosiin. Ei oo kauhean tavatonta, et joku on ärtyisä)

Vapun jälkeen yllättävän hankalaa laskeutua arkeen. Tylsistyn. En saa mitään aikaiseksi.
Tänään kyllä meni reilu puoli päivää työmenossa. Suht kevyt työmeno kylläkin. Kävin mm.lounaalla lapsen ja sen äidin kanssa.

Pyynnöstä (kahden arvostamani henkilön pyynnöstä) yritän nyt blogata päivittäin.
Mitä helmiä mä täältä suollankaan? Iso hymiö.

8 kommenttia:

Puolis kirjoitti...

Jeeeee! Kannatetaan viisauksien jakamista joka päivä :). Toi oli hyvä pointti tuo tarvitseminen. Mäkään en tarvitse miestä mihinkään ja se on kiva huomata. Viime viikkoisen pikkuromahduksen ja kirjan aloittamisen jälkeen olen ollut jotenkin paljon rauhallisempi kun mulle on avautunut jotain reittejä, joita pitkin järki ja rauha on päässyt hetkellisesti laskeutumaan mun sisimpään tkm:n suhteen. Tää on varmaan ohimenevää, mutta ei se mitään.

Huomista postausta odotellaan jo :D

Taru kirjoitti...

Mä kyllä tarvitsen miestä ainakin seksiin ;)

Puolis kirjoitti...

Mä käsitin tuon niin että semmoista miestä joka olis sun "oma" :D. Kyllähän seksiä saa ilman parisuhdettakin ;)

marikan polut kirjoitti...

vallatonta viikonloppua; täällä on ihan(an) levottomat keskustelut...

Tuula kirjoitti...

Perhe-elämä ja ärtyisyys kyllä kulkevat uskollisesti käsi kädessä :D Nimim. verenpaineet ja ärtyisyysaste tapissa...

Anonyymi kirjoitti...

Komppaan Elisaa!
Kyllähän seksiä saa ilman parisuhdettakin, mutta mun mielestä se vain on niin paljon huonompaa seksiä kuin mitä sen ihmisen kanssa, jota syvästi rakastaa. Mutta tämähän ei kaikilla tietysti mene näin.

Mun mielestä hyvässä parisuhteessa molemmat uskaltaa olla tarvitsevia, mutta jos toinen ei syystä tai toisesta pysty näitä tarpeita täyttämään, se on molemmille ihan ok. Siihen ei kaadu maailma eikä edes tule itku ja hammasten kiristys vaan sitten keksitään muita keinoja täyttää ne tarpeet. Mitä ne ikinä kulloinkin sitten ovatkaan.

Rva Kepponen kirjoitti...

Minä tarvitsen miestäni jakamaan elämäni ja osallistumaan perheen pyöritykseen. Kai mä pärjäisin yksin, jos olisi pakko, mutta toistaiseksi pelkkä ajatuskin siitä on kauhistuttava.

P kirjoitti...

Just kun mä ajattelin, et olen tosi taitava, kun en tarvitse miestä, niin Rva Kepponen sekoitti pasmat :D
Onhan tuo totta tuokin. Mut toisaalta se on enemmän halu, kuin tarve. Koska pärjään ilmankin, kuitenkin.
Ja sit toisaalta. Mä jollain tavalla olen perhe eksänkin kanssa enkä ihan helposti tätä juttua pyörittäis ilman tasavertaista erovanhemmuutta sen kanssa.
Eli selviin muusta mut noi lapsijutut om kiva jakaa.