torstai 12. tammikuuta 2017

Puuhaaaa

Tällä viikolla se on todistettu. Mielialanvaihteluihin/tylsyyteen auttaa puuhailu. Ihan mikä tekeminen tahansa, mutta erityisesti leipominen.
Mä olen ajan tappamiseksi leiponut kahdesti sämpylöitä ja kerran pullaa.
 Mikä enemmän ilahduttaa kuin tuore joku.
Jos ei tuore rakkaus niin tuore sämpylä 😀

Kivointa silti on ystävien tapaaminen. Tällä viikolla esim ex tempore, vartin varoajalla, hyökkäsin kylään muotiguru- Elisalle.
Tunti vuolasta pulinaa ja kuppi kahvia ja olo virkistyi.

Kyläilkää hyvät ihmiset. Aina ei tarvitse allakkasulkeisia, siistiä kotia, paljon tarjottavaa.
Niin.


5 kommenttia:

Minna M kirjoitti...

Oi voi. Mulla on niin ollut nuo kyläilyt tauolla vuoden, kun on asuttu väliaikaisesti kolmiossa. En minäkään kehtaa kenellekkään kylään tuppautua, kun meille ei vastavuoroisesti mahdu kyläilemään. Toivottavasti asiat muuttuu, kun päästään muuttamaan.

Minna M kirjoitti...

Oi voi. Mulla on niin ollut nuo kyläilyt tauolla vuoden, kun on asuttu väliaikaisesti kolmiossa. En minäkään kehtaa kenellekkään kylään tuppautua, kun meille ei vastavuoroisesti mahdu kyläilemään. Toivottavasti asiat muuttuu, kun päästään muuttamaan.

marikan polut kirjoitti...

yhtenä iltana meinasin olla tylsistynyt, mutta sitten lapsukainen ja sen kaveri kysyivät että onko yhtään äidinleipää kun he ovat addiktoituneet siihen.
Eipä ollut sitten enää tylsää, ja kohta oli sämpylöitä.

P kirjoitti...

Minna M,
peräänkuulutan pikavisiittejä rennosti. Ei siihen kuulu vastavuoroisuus. Ei ole sellaista sääntöä.
Otetaan oppia nuorisosta! :D

Marika, äidinleipä ehkä sukua äidinmaidolle. Tuo tuote jonka hormoonit saa aikaan.
Tällä hetkellä ajattelen et leipominen on rakkautta. (tuntemani terapeutti väittää et läsnäolo on rakkautta, mutta nääh, mä olen parempi leipoja :D)

Elisa kirjoitti...

Ihanaa kun tulit sotkuiseen majaani, jossa sait nauttia koiran puremista :)