perjantai 13. tammikuuta 2017

Ääriviivat hakusessa

"Kaiken myllerryksen jälkeen tuntui, että löysin uudelleen ääriviivani", sanoo Jenni Vartiainen.

Mä oon suoraviivainen enkä yhtään runollinen. Mä en osaa puhua enkä kirjoittaa noin. Suoraansanoen en osaa edes ajatella noin.
 Eikö mulla ole ääriviivoja, kun en tunne niitä? Mistä ne löytäisin? Mistä tietää, jos ne löytyy?

Saan ajoittain kriisejä, kun luen monia blogeja, joiden kirjoittajat kirjoittavat sillai kauniisti, vähän epäselvästi.
 Itse kun olen tyyppiä: mulla on kakkahätä, menen kakalle.
Ei esim." Sisälläni on puristava tunne. Täytyy työntää itsestäni keräämäni kuona ulos. (Ja löytää ne hiton ääriviivat)

4 kommenttia:

Tuula / Oman katon alla kirjoitti...

Apua, hepulinaurua :D :D Ihana postaus! Mä myönnän joskus olevani (ehkä?) kaunopuheinen, mutta mua myös todellakin kakattaa, enkä tunne mitään runollista puristusta :D

Puolis kirjoitti...

:D repesin. Mun ääriviivat tuntuu loittonevan koko ajan. En tykkää. Tarttis lopettaa mässäileminen.

Elisa kirjoitti...

Jenni on YÖKentykkää. Tekotaiteellinen.

marikan polut kirjoitti...

naurukohtaus!
(ja uusi naurukohtaus Puoliksen kommentista) :D

mä luulen että joku on värittänyt yli mun ääriviivoista.