tiistai 3. tammikuuta 2017

Uusi alku???

UUSI ALKU!, huusi Fit-lehden kansi ja mua nolotti. Kävin kaupassa ja kyseisen lehden lisäksi ostin rahkaa, raejuustoa , tonnikalaa ja mehukeittoa. Tämä yhdistelmä oli sattuma, mutta en nyt sitä kassalle siinä sopottanut. Tyypillinen nainen vuodenvaihteessa.

Eilen olin ensimmäistä kertaa salilla ikuisuuteen. Joulukuussa käynyt kerran. Syyskuussa 15 kertaa, eli kuten huomaatte, moti loppui tai sitten aika.
Niin tai näin, nyt alkoi elintapojen muokkaus taas. Syyt ei ole pinnalliset tällä kertaa. Mä vaan vihaan sitä oloa, mikä mulla on koko ajan. Tunkkainen väsynyt olo. Koko ajan tuntuu väärältä. Vihaan olla oikeissa vaatteissa, mutta en voi olla koko aikaa trikoissakaan. koska se tosiaan on tuhon alku.
 Miehelle eilen sanoin, että sorry vaan. En enää syö samaa ruokaa kuin sinä enkä samaan aikaankaan. Se on ärsyttävä ihminen. Syö iltamyöhällä esim. pitsaa ja on silti laiha.
Mä joudun nyt ajatteleen itseäni ja lopetan sen yhteisen ruokahetken. Tai no, eilen se söi pitsaa ja minä salaattia.
Sanoin et mun vuoksi ei tarvitse luopua tuosta sapuskasta. Ei se mua haittaa mitä  se syö.

Äsken etsin kahvakuulan ja heiluttelin sitä tovin. Tulin siihen tulokseen, että nykyisten muotojen ei tarvitse olla pysyviä, Pehva voi pienentyä vähäiselläkin tapojen muokkauksella. Verrattuna siihen ettei ole aikoihin tehnyt yhtään mitään, pienikin muutos voi olla iso.

Uuden vuoden lupauksia en ole tehnyt.
Yritän relata. Mä mietin liikaa, stressaan liikaa, heittäydyn liian vähän.
Minun jos jonkun pitäisi tietää, että elämä kantaa.

Kantanut outoihin tilanteisiin.
Uuden vuoden aattona minä, mies ja pojat mentiin entisen kodin kulmille (kävin jopa entisen kodin eteisessä) lähettämään raketteja eksän ja sen nyksän kanssa.
Nauratti mennessä. Pihalla oli entiset kivat naapurit ja niille iloisesti sanoin, että tullaan rakettipuuhiin "noiden" kanssa.
Sai naapurit lisää juoruiltavaa.

jk. Suklaan syöntiä en ole lopettanut







Ei kommentteja: