maanantai 1. heinäkuuta 2013

Herkkähipiäinen äiti

Mistä se johtuu, et nyt kun itsellä on lapsia, mua raivostuttaa ihmiset, jotka haukkuu lapsia. (Omianihan saan haukkua kyllä :) )
Olin sukujuhlissa, kivoissa. Ihanassa suvussa on paljon meitä serkuksia, joista lapsia on vain mulla ja mun sisaruksilla. Muut serkut vaikuttaa enemmän tai vähemmän lapsivihaajilta. Etenkin pari. Miksi mä annan itseni pahoittaa sillä mieleni? Mitä se mulle kuuluu ketä kukakin vihaa? (mut kun se niin loukkaa välillä)

Eilen junassa näin jotain koomista. Äiti lapsensa kanssa osti junahepulta lippua. Lapsi, noin kaksi v. ojensi kättään kohti konduktööriä. Mies sanoi: "Mitä toi puuhaa" ja työnsi lapsen kättä pois. WTF?

Olen taas tullut siihen johtopäätökseen, et mun on paras viettää aikaa ainoastaan sellaisessa seurassa, joilla on lapsia. Silloin ei tarvitse koko ajan miettiä miten olla.
 Kävi mielessä myös päivävisiitillä mökillä. Siellä oli mun lapset, siskon poika ja mun faija. Isä on oikein ihana, ei sinänsä valittamista, MUTTA sillä on karmaisevan lyhyt pinna. On rankkaa olla sen ja lasten seurassa. "Miksi noi pitää noin kovaa ääntä uidessa, olis hiljempaa, istukaa kunnolla pöydässä, älkää sitä älkää tätä". Mä olen itsekin helposti naputtava, mut nyt tajusin, miksi mökillä olen usein tosi kireä. Mä toivon et lapset olis täysin näkymättömiä ja kuulumattomia, ettei ne häiritse muita....

Viihdyn parhaiten siis kotona. Harmi etten ole kotoilija tyyppiä muuten. Niin paljon kuin mulla on luppoaikaa, niin luulis et koti on kaunis ihana ja siisti.

Nyt jätskikauppaan ja kaverille, joka vihdoin palasi lomalta maisemiin.

3 kommenttia:

Mirka kirjoitti...

Mäkin olen tullut herkkähipiäiseksi. Esim.eräänä päivänä poljin pyörätiellä 7v esikoisen kanssa, joka siis todellakin osaa polkea ja vieläpä nätisti oikeaa reunaa pitkin. No vastaan tuli joku 25 vee pimatsu, joka tosi törkeesti mulkaisi mun lasta ja soitti kelloa. Mä en todellakaan tajua, miksi! Ei noin voi käyttäytyä ketään muuta kuin kai sitten lasta kohtaan. Jos olisi saman lailla mulkonut toista aikuista, niin se olisi laskettu erittäin huonoksi käytökseksi. Samoin viimeksi lentokoneessa edessä istuva mies sai raivarit meidän lapsille, vaikka ne vaan normaalisti jutteli keskenään. Ei potkineet penkkiä, eivät riidelleen. Ihan vaan jutteli. Perkele sentään, mitä lapsivihaajia tässä maailmassa onkaan. Mä en voi käsittää, miksi jotain ihmisryhmää voi noin sorsia.

Rva Kepponen kirjoitti...

Me ollaan ilmeisesti niin extremesakkia tai sitten mulla on vaan hyvin paksu nahka. Olen nimittäin usein miettinyt, että saamme erittäin vähäisesti huonoa palautetta kaupungilla liikkuessamme. Olen saanut melkein enemmän hyvää palautetta, vaikka olen erittäin valmistautunut suurempaan huonomman palautteen määrään.

Tai sitten meillä päin on kohteliaampaa sakkia. Pururata on sen verran kansoitettu, että kovaa ajavilla on tapana pikkasen rimpauttaa pyöränkelloaan jo tosi kaukaa takaa päin, jotta lapset tietävät varoa. Usein ohi sujahtajalta kuuluu kiitos. Me toki täytämme yhden puoliskon nopeasti kun viisi henkeä menee rannalle. Meidän ekalla Kanarian matkalla vanhempi rouva oli sijoitettu meidän viereen ja hänen takanansa oli vielä kolme lisää meitä. Rouva teki ilmeisesti pikaisen tilanneanalyysin ja vetäisi vähän viiniä ja konjakkia ja ryhtyi sen jälkeen seuralliseksi. Rouva kertoi elämästään pitkästi siinä samalla kun leikki poikien kanssa legoilla :)

Toisaalta mä ja pojat olemme tunnetusti niin lost case, että paikallisen räkälää lähtestyvän olutkuppilan asiakkaatkin yrittää tsempata mua.

Kyllä mäkin loukkaantuisin aiheettomasta palautteesta. Toisaalta en meinaa itsekään aina jaksaa sitä äänen määrää, mikä lapsista lähtee. Etenkään sitä mikä lähtee omistani :)

Tuula kirjoitti...

Suomi on lapsivihaajien luvattu maa. Täällä on ihan sallittua huudella ja kommentoida lapsista ja heidän vanhemmistaan. Helsingissä asuvat lapselliset ystäväni ovat kertoneet karmaisevia tarinoita. Täällä päin ehkä on pipo pikkaisen löysemmällä, mutta negatiivisuutta täälläkin kohtaa toisinaan.

Lapset kai pitäisi piilottaa neljän seinän sisälle, kunnes täyttävät 18 vuotta. Siellä neljän seinän sisällähän tunnetusti oppii käyttäyttymään julkisilla paikoilla ja olemaan ystävällinen muita kohtaan...