tiistai 23. heinäkuuta 2013

Ristiriitaista

Edellisen postauksen kommenttiosastolla odoteltiin joko lasten kasvamista tai sit lapset oli kasvaneet ja silti jämähdettiin kotiin olemaan yksinäisiä.

Mietin asiaa omalla kohdalla. Mä ihan oikeasti nautin siitä, et on jo hieman helpompaa, mutta mä en missään tapauksessa odota  lasten vanhenemista malttamattomana. Odotan sitä enemmän kauhulla. Osaanko mä edes olla enää muuta kuin ÄITI? Sen verran tunnelin päässä näkyy valoa, et ehkä mulla ainakin on ystäviä joiden kanssa liesuta. Sekin nimittäin voi olla hankalaa, jos on saanut lapset eri aikaan kuin ystävät. Jos on lapsensa saanut jo kaksikymppisenä, niin kun itsellä on jo helppoa,  muut ovat vasta aloittaneet ja pyörivät sen perheensä ympärillä.

Mä nyt enemmän mietin sitä, että elämä on lyhyt. Jos jotain kivaa haluaa tehdä, niin se pitää tehdä nyt. Mulle ystävät on tärkeitä, mun pitää siis tehdä niiden kanssa asioita nyt, eikä vasta sitten kun pojat on teinejä.
Mun on turha tuntea epämääräistä syyllisyyttä poissaolosta. Mä sentään näen lapsia varmaan enemmän kuin kukaan. Jopa enemmän kuin Nina Mikkonen :D
Sanoinko jo miten hieman järkytyin tossa mökkiloman aikana. Mies ja esikoinen tuli mökiltä pois ennen meitä muita ja koska mies oli töissä, niin esikko sai olla päivät yksin. Kolme päivää. Se ei ole koskaan ollut yksin niin kauaa. KOSKAAN. Ja esikko menee kuudennelle!!!! Siitä oli kuulemma ihan kivaa olla yksin (kaverin kanssa), mutta siitä on kivempaa et olen kotona.

Eli eiköhän mun pidä tehdä kaikille palvelus ja olla välillä poissa.

Ja suon toki miehellekin vapauden. Ihan suopeasti suhtaudun siihen, et se joskus sitten moottoripyörän hankittuaan, kuukausia ajelee jossain. (Helppo olla suopea kun se pyörä ei vielä ole täällä. Ja se mieskin ehtii kuolla vaikka ennen sitä)

Sorry noi kuolema jutut. Mun yhden ystävän "vitsit" aiheesta vaan jäi päälle ja myös herätti. Ystävällä on aika hurja lääkitys ja se tosiaan voi vaikka kuolla lääkkeidensä vuoksi. Sillä on itsellään asenne "jos haluan ton laukun, niin ostan, koska huomenna voin olla jo kuollut)

Et menkääs nyt ihmiset nauttimaan niistä lyhyistä elämistänne! Jos jotain haluaa, se pitää hankkia NYT.

2 kommenttia:

Rillo kirjoitti...

Niinpä, ei kannata ajatella että SITKU vaan pitäis ajatella NYTKU.

Tosin itse livautin just lauseen "sitku lapset on isompia, mulla on aikaa nyppiä rikkaruohoja ja pestä ikkunoita". Siinä se sitku-ajattelu on aika toimiva! =) Tosin ei taida ikkunoista nähdä ulos ja kukkapenkit puskee pelkkää horsmaa sitten kun on se kauan odotettu sitku aika.

Sari kirjoitti...

Totta turiset, elämästä pitää nauttia nyt eikä elää sitku-elämää. Usein vain on helpompi jäädä kotiin kuin tapella lähdöstä perheen kanssa ja ajetella, että sitku noi lapset asuu muualla tai muuta sellaista.
Ja nyt kun mies reissaa työn puolesta viikot en juuri raaski olla itse pois viikonloppuna, että näemme edes joskus toisiamme.
Olen muuten samaa mieltä kuin sinä kommentissasi että saattaapa tuo poika olla äidistään mustasukkainen. Minä kuitenkin taidan olla se, joka häntä parhaiten ymmärtää. Hän on aika vaikealuonteinen nuori ja on ollut jo lapsesta saakka.