Mun on pakko toistaa itseäni ja koska en jaksa, niin kopsasin tähän mun ensimmäisen postauksen tässä blogissa.
Onko siitä ollut puhetta, että unelmat pitää sanoa ääneen, niin ne toteutuu?
I rest my case!!!
Uusimmassa Oliviassa oli kirjailija Riikka Pulkkisen haastattelu, jossa oli jotain mikä pysäytti mut.
"Ei
kukaan voi elää unelmaansa. Siinä vaiheessa se on jo elämää". Totta!
Kuinka mä en sitä ole tajunnut. Mä ajoittain ihmettelen sitä, miksen ole
tämän tyytyväisempi vaikka mulla on kaikki se mistä olen haaveillut.
Pulkkisen sanoin "Iso keittiö jossa on paljon kirjoja ja jossa lapset
voi keitellä kinuskia keskellä yötä. Ja jossa on spontaanisti kylään
tulleita ystäviä ja pöytään kannettuja viinipulloja".
(Mistä
huomaa ettei Pulkkisella ole lapsia? No tosta kinuskijutusta. Kukaan
äiti ei halua lapsia keittiöön keskellä yötä. Lasten kuuluu nukkua.)
Mutta siis "unelmat pitää muistaa päivittää".
Nyt
alan keksiä uusia unelmia täyttyneiden tilalle. Mitä ne on, ei ole
vielä selvää. Seesteinen mieli, urheilullinen elämä? Koira? Suurempi
auto? Useammin niitä pöytään kannettuja viinipulloja? Vauva?
Kaverini
sanoi muutama päivä sitten, että "unelmia pitää toteuttaa ja mitä se on
väliä vaikka ne olis materialistisia". Mun haaveet ei taida kuulua
siihen kastiin kuitenkaan. Se on aika selvää.
Ihailemani Mirka
sanoi minulle yhtenä päivänä jotain, jota en enää sanatarkasti muista.
Jotain "olet onnellisempi kuin tajuatkaan". Sekin on varmaan totta.
Opettelen tajuamaan onneni. Opettelen elämään hetkessä.
Opettelen sitä täällä!
4 kommenttia:
Mä olen miettinyt paljon sitä aarrekarttahommaa, että tekisin sellaisen siis ihan kunnolla (jos mulla olisi joskus siihen aikaa). Mä uskon vahvasti, että kun unelman lausuu ääneen, niin se alkaa elää omaa elämäänsä ja toteuttaa itseään. Siihen aarrekarttahomaan kuuluu myös unelmien etsiminen, heti kun ei voi millään tietää, mikä olisi sellainen ihan oikea unelma. Antaa vaan mieleen pompsahdella kaikenlaista, joista sitten sellaiset ihan todelliset unelmat alkaa pikku hiljaa nousta voimakkaammin esiin ja ne tunnistaa.
Mä olen tunnistanut jo muutaman, joista myöhemmin lisää... ;)
Olipas monta hyvää postausta peräkkäin. En enää muista mitä piti mihinkin kommentoida... Ihan tyhmä ainakin se tyyppi, joka kritisoi teidän koirapäätöstä. Tottakai sä ja te nyt yhden koiran osaatte hoitaa ja kasvattaa :) Se tulee saamaan ihan loistavan kodin.
Ja toi unelmajuttu kolahti! Mullakin on monen monta unelmaa nyt ja tässä. Siitäkin sain joskus huonon omantunnon, kun masiksen aikoihin en osannut nauttia kaikesta siitä mistä olisi "pitänyt". Tyyliin että oonpas paska ihminen, kun mulla on kaikki mitä ikinä olen halunnut ja silti mä vaan nyyhkin kaiket päivät enkä jaksa mitään... Pahinta oli, että noita syytöksiä tuli myös tietyiltä sukulaisilta. Kesti aika pitkään pyristellä niistä pahoista sanoista yli.
Mutta ne unelmat - mulla ne ainakin on sellaista epämääräistä mössöä, vähän sitä, tätä ja tota. Ei mitään selkeitä päämääriä tms. Ehkä ne ajan kanssa selkiytyy :)
Upeaa ja loistavaa viikkoa sinne!! Olet ihan huippis :)
"Mitä lähemmäksi unelmaansa pääsee,
sitä enemmän elämäntiestä tulee
todellinen olemassaolon tarkoitus."
- Paulo Coelho -
Moi! Mun on pitänyt kysyä sulta, millaista työtä sä teet, kun oot kotona ja hoidat vauvaa/ lapsia? Sijaisperhe? Mä en tiedä haluatko vastata, mutta jos et niin ymmärrän!
Mä muuten luin väärin, että lapset voi heitellä kinuskia keittiössä. Siitä ois ainakin tiennyt, että Pulkkisella ei oo lapsia... ;D
Lähetä kommentti