keskiviikko 28. marraskuuta 2012

Nousen kuin nousenkin

Eilen luin biljoonatta kertaa Voima-kirjaa ja muistin mikä on mennyt vikaan. Mä vaan valitan että olen väsynyt ja poikki ja tadaa, olen sitä entistä enemmän. Sitä saa mitä tilaa. Pitää puhua vaan pirteydestä ja jaksamisesta, niin johan jaksaminen lisääntyy. Eilen kun tosiaan tohon havahduin, niin aloin toimia kuin innokaspirteä tyyppi ja paistoin lapsille lettuja välipalaksi. Aika tempaus sanon ma.
 Tänään aamulla väsytti, mutta päätin olla pirteä. Ja kummasti kyllä virkistyy, kun menee koiran kanssa ulos kylpytakissa. Kokeilkaa vaikka.

Koiruus on ihana. Eilen alkoi tuntua siltä, että ehkä tää kaikki alkaa sujumaan. Ehkä tuon saa koulutettua ja ehkä pojatkin saa koulutettua koiran kanssa olijoiksi. Kaikki hieman arastelee villiä pentua, junnu lähes pelkää. Aika auttaa!

Tänään mietin taas suosikkiajatustani "miten näin mukavuudenhaluinen ihminen on valinnut näin vaivalloisen elämän". Joku syy siihen on, että sohvaperuna kaitsee neljää lasta ja koiranpentua. Seuraavat kolme vrk vielä yksin.
Muistelen vimmalla entistä elämää. Kävin töissä, näin kavereita, ajoittain sain urheilupuuskia. Hyvin suuren ajan nysväsin kotona tekemättä ei mitään. Tuntikausia. Kuinka hukkaan elämäni olisi valunutkaan, ellen olisi lähtenyt tälle toiselle tielle.
En tarkoita, että lapsettomien elämä valuu hukkaan. On niin paljon tosi vauhdikkaita ja kekseliäitä ihmisiä, joiden aika ei riitä siihen kaikkeen mitä haluais. Mä en näemmä ole niitä. VIELÄ!
 Jos seuraan äitini jalanjälkiä, niin viiden vuoden kuluttua en ole kotona "ikinä" vaan juoksen huvista toiseen.

Ja kiitos äiti kun ehdit lauantaina hoitamaan lapsia, et pääsen kampaajalle.

5 kommenttia:

Rillo kirjoitti...

Olen monta kertaa itsekin miettinyt, että näin peruslaiska tyyppi, kuin minä, ei sovi kolmen lapsen äidiksi. Mutta tässä sitä ollaan. En kadu, mutta yritän parhaani.

Rapsutukset koiruudelle ja seläntaputukset sinulle pirteään arkeen. =)

marikan polut kirjoitti...

ihan liian usein minäkin aloitan ajatuksissani "mä en jaksa" /"mä en ainakaan" /"mua ei huvita" - siihen asenteeseen pitäisi päästä kiinni. Nopeasti!

Iloa eloon!

Elisa kirjoitti...

Bravo, VOIMA kirja rulettaa! Zen asenne kiteytyy sen ytimeen! Puss!

Rva Kepponen kirjoitti...

Minäkin olen miettinyt samaa, että miten näin mukavuudenhaluinen ja kotitöitä karttava nainen on päätynyt 3 pojan äidiksi.

Leonida kirjoitti...

Komppaan ihan täysillä sitä, että jos ei mulle olisi lapsia siunaantunut, tämän peruslaiskan naisen elämä valuisi hukkaan.

Koska melkein kaikki ne tunnit, jotka lapset on unten mailla, minä istua nökötän sohvalla. Ajatella, jos ei olisi tyttösiä, todennäköisesti sammaloituisin sohvaan kiinni.