Tiedättekö sen fiiliksen mikä tulee, kun lapset sählää ja mekastaa normaaliin tapaan ja kylässä on joku... Siis joku sellainen, joka ei itse elä samassa elamäntilanteessa.
Mä huomaan stressaavani ja ahdistuvani tästä ihan tavallisesta menosta, jos paikalla on joku "elämäänkuulumaton".
Nauratti isän ilme tällä viikolla, kun se oli kylässä. Kaksi v. mökäs ja kimitti koko ajan, isommat teki jotain muuta ja koira oli koira. Faija hieman jähmettyi.
Anoppikin usein näyttää hieman voipuneelta meillä, vaikka lapsia palvookin. Sitä ahdistaa erityisesti, jos täällä on poikien kavereita. Just viime viikolla se kysyi rouva H:n pojilta, et eikö niitä kaivata kotiin ja ainako ne on täällä? Mä ärähdin, et ne ei ole meillä koko aikaa, aika harvoin itseasiassa ja nyt on viikonloppu ja saa ne täällä olla. Haloo!
Tänään sain sen vaikutelman, että äiti olis tulossa meille yökylään, koska huomenna se hoitaa mun lapsia jo aamuysistä alkaen. Kiva tietty jos tulee, onhan se mulle kivaa vaihtelua, MUTTA mä säälin äitiä jo ennalta tässä metakassa ja erityisesti sen takia, et täällä on tuo hassu pentu. En osaa rentoutua kun vaan nolottaa härdelli. Vaikka siis tiedän, et mutsia se ei haittaa.
Mikä ihme tää tällainen olo on?
Tänään ja eilen olen palvonut lapsiani. Keskimmäisen matikankoetulos oli taas loistava, ei vieläkään yhtään jälkkää syyskuun jälkeen ja uimassakin meni loistavasti esikoisen kanssa. Kasvanut on hän!!!!
Esikoinen sai mut lähes kyyneliin aamulla. Vein yhden lapsen kouluun kahdeksaan ja kun tulin kotiin esikoinen pesi lattialta pissoja (eka kerta). Sanoin painokkaasti arvostavani sitä tekoa. Esikoinen vastasi tietävänsä sen "ja siksi sen teinkin". Miten voi olla noin murunen poika?
Mutta ups, nyt kiidän hakemaan koulusta yhden lapsen, sitten kaahaan päiväkotiin, käyn kotona, vien yhden hammaslääkäriin klo 13 ja samaan aikaan pitää hakea esikoinen koulusta. Vierivä kivi ei sammaloidu.
1 kommentti:
missooot?
oletko kunnossa?
Lähetä kommentti