torstai 8. marraskuuta 2012

Vertailua

Kun aiemmatkin postaukset olen vertaillut jotain, niin jatkanpa siitä.
Ensimmäinen yö vauvan kanssa oli vähäuninen. Lievä ilmaus. Mutta ei voinut vauvalle olla vihainen, kun se on yölläkin niin suloinen linnunpoika. Oih!
Tein sen virheen, et käyttäydyin eilen kuin väsynyt. Olis helpompaa olla tavallinen, kuin vain miettiä, et univelkaa tuli, nyt on rankkaa. Ei se nyt niin kamalaa ollut.
Kahdeksalta illalla menin varmuuden vuoksi nukkumaan.
 Mutta kas, yö menikin hyvin. Syötiin kyllä muutaman kerran, mutta ei jääty valvomaan. Jee! Nyt on sitten hyvää tuulta ja virtaa vaikka toisille jakaa. Aurinkokin paistaa. Kaikki hymyilee.
Erityisen paljon hymyilee tämä äiti. Tunnen onnistuneeni ainakin jossain. Mun pojat on niin helliä lapsia, että itkettää. Kaikki höösää vauvaa ja pitävät vuorotellen sylissä.
Keskimmäinen istui kuin tatti vauvan vieressä, kun menin suihkuun. Vauva oli kuulemma itkenyt "mutta laitoin käden sen pään alle ja se rauhoittui".
Esikoinen luki junnulle iltasadun, kun olin vauvassa kiinni siihen aikaan. Oi ihana.

Tänään keskimmäinen ilahdutti mua taas lähes kyyneliin. Kerroin, että meidän tulevalla hauvalla on napatyrä, joka pitää leikata myöhemmin ja mun pitää ottaa selvää paljon se maksaa, et voi voi, menee paljon rahaa. (esitys lapselle lähinnä) Poika itku kurkussa sanoi, että saadaan ottaa vaikka hänen tililtään rahaa leikkausta varten, kunhan vaan hauva tulee. Sit häntä itketti ajatus, ettei koskaan saa omia rahojaan käyttää mihinkään. Mä kiitin kauniista tarjouksesta ja lupasin kyllä hoitaa laskun ilman hänen rahojaan, mutta "kiitos tarjouksesta ja ihana huomata kuinka sitoutunut sä olet".
Miten se lapsi on tollanen mussukka?

Mutta joo, vauvaan vielä. Vaikka olen nauttinut vastasyntyneestä hurjan paljon, niin ilmoitin, että jatkossa otan vaan isompia lapsia kuitenkin. Kyllä omasta jaksamisesta on pidettävä huolta! Ja kyllä ne isotkin tarvitsee hoivaa, ei vain vauvat.
Oli ihana kokemus ja hyvä testi. Kiitos kohtalo!


4 kommenttia:

marikan polut kirjoitti...

Söpöläisiä nuo teidän poikaset! Ja ehtivät varmaan opettaa vauvan pahoille tavoille: kohta se ei rauhoitu mihinkään muuhun kuin pikkupoikien hikisiin käpäliin ja niiden lukemiin iltasatuihin...

Rva Kepponen kirjoitti...

Ihanat pojat!

Katja kirjoitti...

Voi että miten sydäntä lämmittäviä, liikuttavia kohtaamisia sisältää tämä postauksesi. Ilo, kiitollisuus ja rakkaus aivan pulppuaa joka riviltä! Lapset ne vaan tuo elämään niin paljon syvyyttä, sekä vauvat että ne isommat.

Mutta oikein teet, kun kunnioitat omaa jaksamistasi.
Iso halaus <3

Wempula kirjoitti...

Ihania poika <3

Meidän Karvakaulurilla on napatyrä. Vähän isompi kuin peukalonpää ja sille ei todennäköisesti tarvi tehdä yhtään mitään. Ei haittaa koiran elämää ollenkaan. Eli ei teilläkään välttämättä leikkaukseen jouduta.