sunnuntai 4. marraskuuta 2012

Hihhuli ja omahyväinen lehmä

Ihan kauheaa, kun edellistä postaustani pidän omahyväisen lehmän kirjoituksena. Kun ei se ole.
Tajuaako kukaan miten suurta tuskaa tunnen kun pelkään tulevani väärinymmärretyksi? :)
 Elisa kysyi äskeisen kommentissa miten muka viiden kanssa voi olla helpompaa kuin kahden. En tiedä, on vaan. Ehkä siksi, et kahden kanssa on niin paljon rankempaa kuin yhden, niin sit se viisi ei vaan ole mitään sen kummempaa. Muistan kun omat ipanat oli taaperoita. En olis jaksanut ottaa yhtäkään lasta edes hetkeksi hoitoon ja siis "inhosin" suuria perheitä, joiden äidit oli ihan reloja. Mutta kas, kun ipanat oli 4 ja 5v ja junnu puoli vuotta, niin otin naapurin 1,5 vuotiaan osa-aika hoitoon ja se meni ihan vasemmalla kädellä koko juttu. Ja se 1,5 vuotiaan äiti ei tajunnut kuin jaksan :)
Eli vinkki kaikille, lisääntykää ;)

Tosta väärinymmärryksen tuskasta tuli mieleen, mitä äsken juttelin ystävän kanssa lenkkeillessä (maleksiessa) kuinka äärettömän kamalaa on ruma puhuminen ja etenkin sen kuuntelu, kun toiset puhuu rumasti toisilleen. Kuinka sellaisesta voi oppia pois, jos siihen on oppinut? Ja miten se vaikuttais toisen käytökseen, jos sellaisen puhetavan lopettais?

Mutta hihhuliudesta...
Me naisista luin juttua tyypeistä, jotka on hurahtaneet luontaistuotteisiin. Aikakoneen Alex paransi itsensä masennuksesta ja ylipainosta ja ties mistä.
Mutsi tänään sanoi menevänsä luontaistuotekauppaan ostamaan Alexin käyttämiä jauheita. Lähdin mukaan ja hurahdin. Mäkin ostin Ph-jauhe PASCOEta ja vehnäorasjauhetta. Päivällä otin ekan satsin. Sairaan pahaa sanon vaan. Mutta lähtipäs nesteet liikkeelle. Pitänee perustaa haarakonttori vessaan.
 Tarkoituksena on tulla tosi virkeäksi, energiseksi, nivelkivuttomaksi ja hoikaksi. Ette varmaan jaksa odottaa raporttia (ja kuvia sulavaraajaisesta duracell-pupusta)

Tulkoon marraskuu, ei haittaa!

5 kommenttia:

Mirka kirjoitti...

Pakko päästää sut tuskasta ja kertoa, että mä mielestäni ymmärsin kyllä edellisen kirjoituksesi pointin. :D Mä vaan luulen, että se on useimmilla niin, että kaksi lasta hankkii (saa) melkein kaikki, jotka noin ylipäätään voi saada lapsia. Mutta siitä eteenpäin vaatii erityistä luonnetta lisääntyä lisää. Meinaan, että kolmelapsisia perheitä vielä on aikas paljonkin, mutta neljästä ylöspäin harvenee. Ne on harvassa ne äidit, jotka oikeesti pyörittää sitä palettia, ja ne harvat on siis helmiä ja pystyviä.

Kaksilapsisen perheen äidit on usein töissä ja yrittää olla kaikilla elämän saroilla hyviä. Sitten kun lapsimäärä lisääntyy, ne ymmärtää mikä oikeesti on tärkeintä ja suhtautuu ekä relammin kaikkeen. Yllättävää kyllä tosi monella korkealle menestyneellä ammattikollegallani on jopa nellapsinen perhe. Se taas kertonee siitä, että toiset vaan osaa organisoida jutut.

Leonida kirjoitti...

Siis mä kyllä aina ymmärrän sun ajatuksenjuoksuasi! Ehkä siinä auttaa, että tuntuu, että jotenkin tunnen sut ja sun tyylin jo, ja tiedän, että olet varsin hyvä ja etenkin hyväätarkoittava ihminen, ja luen varmasti sitten sellaisten "silmälasien" läpi juttujasi. Tai sitten vain osaat selittää mielipiteesi niin mainiosti!

Mulla on siis kaksi suht rauhallista tyttöä, ensimmäinen ekaluokkalainen, toinen täyttää talvella viisi vuotta. En edelleenkään ole valmis ottamaan pienempiä lapsia hoitoon (vaikka välillä joudun), koska tuntuu, ettei omien ihan "pikkuvuosista" ole vieläkään kulunut tarpeeksi aikaa.

Jotenkin uskon, että kolmen kanssa menisi jo jotenkin niin rutiinilla, että siihen voisi mahtua enemmänkin mukaan. Mutta kyllä nää nyt on tässä. :)

Että ilman vastaavaa kokemusta, jotenkin uskon, että asia on kuten sanot.

Rillo kirjoitti...

Minäkin mielestäni pysyin rattailla edellisen postauksen suhteen. Mutta silti taidan jäädä tähän kolmeen lapseen.

Eikös se kuitenkin oo niin, että kaikilla on koko ajan tosi rankkaa. Siis kun ei rankemmasta tiedetä. Itsekin yritän usein suorittaa tätä elämää ja äitiyttä, vaikka tosiasiassa pitäisi asiat asettaa tärkeysjärjestykseen ja elää sen mukaan. Eli mielummin lautapelejä lasten kanssa kuin uuninpesua... =)

soolomamma kirjoitti...

Ymmärsin, mitä tarkoitat. :) Jossain kohdassa lasten määrän lisääntyminen tarkoittaa etupäässä sitä, että pöytään laitetaan lisää lautasia ja kattilaan enemmän perunoita. Multa jäi kokematta kolme kokonaan, kun hyppäsimme suoraan kahdesta neljään. Kaksi on kuitenkin ollut raskaampi kohta kuin neljä, viisi tai kuusi. Toki jos ne olisivat kaikki olleet vaikka alle kouluikäisiä samaan aikaan, voisin olla eri mieltä.

Huomenna mulla on iltapäivällä hoidossa kymmenen eri-ikäistä lasta yhtä aikaa. :D Okei, mieskin on täällä, muuten se olisi laitonta.

Oikeastaan piti kommentoida vain tuota Ph-jauhetta. Kokeilin sitä nuorimmaisen raskaus- tai imetysaikana, en enää muista mistä syystä. Se oli tavattoman, hirveän, kamalan pahaa. Ja sitten sain tai uskoin saavani siitä jotain inhottavia sivuoireita. Syömättä siis jäi. Mutta toivon toki, että se yhdessä vehnänoraiden kanssa tekee sut energiseksi (vielä enemmänkö?) ja onnelliseksi (sitäkin taidat olla).

P kirjoitti...

Ihanaa kun ymmärrätte. Kiitos!!!

Rillo sanoi hauskasti, et eikö kaikilla ole rankkaa kun ei muusta tiedä. Varmaan onkin. Ja se ihanuus onkin se, et jos on ollut tarpeeksi rankkaa, niin vähäisempi rankkuus ei olekaan enää muuta kuin vain tavallista arkea.
Välillä hyvä muistaa mistä on lähtenyt niin arvostaa TÄTÄ. Esimerkkinä se, et jos kuukausi sitten tappelin keskimmäisen kanssa koko ajan, niin tän hetken yksi ärähdys päivässä on juhlaa :)