perjantai 21. helmikuuta 2014

Talous kurissa (ja kilot)

Huraa huraa ja ylistyslaulu. Tämä uusi taloudellinen elämä on purrut. Sain elämäni pienimmät visalaskut tällä viikolla. Laskin paljonko oli mennyt ruokaan. Reilu 700 euroa. Yleensä mennyt ainakin tonni. Olen niin tyytyväinen. Tähän vaikuttaa varmaan mun kuuri, jonka aikana mun osuus ruoasta oli vähäinen. Vaikuttaa myös se, että mies syö vähemmän (silloin kuin on kotona) kuin ennen. Ja se, ettei osteta arkisin yhtäkään olutta tai siideriä. Mutta että kolme sataa normaalia vähemmän...
 No, onhan noita rahanmenoja silti ihan yllin kyllin. Tänään auto oli korjaamolla. Vajaa 400e. Pitäis viedä oikeaan kilometrihuoltoon. N. 600e. Mutta kun ei palkka tällä hetkellä juokse, niin en kyllä ihan heti vie. Ei se kilometristä ole kiinni.
Niin, kuurikin sitten loppui. Niin heilahteleva paino mulla, että ihan tarkkaa pudotusta on hankala sanoa. Aloittaessa painoin 81 kg ja nyt n. 76 kiloa. (HUUH, mä sanoin ne numeroina. Uah!)
 Vyötäröstä lähti se kymmenen senttiä, navan ympäriltäkin varmaan saman verran. Lantiosta viisi. Reisiä aloin mittaamaan vasta puolenvälin tienoilla, mutta ainakin kolme senttiä lähti molemmista. Polven yläpuolelta se samainen kolme. Sääret kutistui, mutta en tiedä minkä verran.
 Aika huikeaa. Yksi teräväkielinen entinen työkaveri kommentoi facessa, että olen aina ollut hyvä laihduttamaan, mutta pitäisit ne joskus poissakin. Osui! Kyllä, olen varmaan koko ikäni laihduttanut. Joskus menestyksekkäästi, mutta useimmiten en. Koskaan en ole ollut näin pieni. Tiedän, että painon poissa pitäminen (ja lisää laihduttaminen) ei ole yksinkertaista. Se on helppoa niille, jotka luontaisasti syö järkevästi eikä herkuttelen ylenmäärin. Mä syön aika järkevästi ja aika vähän, mutta se herkuttelu on haaste.
Oppimillani keinoilla olisi nyt tarkoitus tasapainoilla tän asian kanssa. Ja onhan mun elämässä aika paljon liikuntaakin nykyään.
Lohdutan itseäni sillä, että hitaasti kutistuin ennen tätäkin  ja sen sain pysymään poissa. (syksyllä painoin 85 ja keväällä 88)

Jatkan tavallista elämää ja keksin muita huveja kuin karkin syönti. Viinin lipittelykin saa jäädä.

Pitäkää mulle peukkuja. Muistuttakaa mua aina välillä siitä, että haluan käyttää kivoja (pieniä) vaatteita mieluummin kuin syödä sipsejä.

Tämän päivän kruunaa tacot ja Voice of Finland.
 Ennen sitä päivälenkki ja iltalenkki! Ja lankku. Ja sumokyykkyjä.

3 kommenttia:

kamomilla kirjoitti...

Hyvä, hyvä sinä, hienosti oot tsempannut! Mulla sama tilanne, syön oikein, mutta herkuttelen liikaa. Pikku hiljaa olen opetellut totuttautumaan vähempään herkutteluun ja maanantaista lähtien totuttelen sitten oikein kunnolla kun aloitan fitfarmin kuurin. Nostan hattua sun saavutukselle, jatka samaan malliin!!!

Elisa kirjoitti...

Mahtava saavutus! Sinä onnistut ihan varmasti tolla draivilla ja asenteella!!!

Ps. kiitos terapiasta!!

Yksis kirjoitti...

Mahtava saavutus! Mulla numerot näyttää aikalailla samalta :)