Alisuoriutuja keittiössä

 Kun olen tässä pitkään ollut vahingossa semiterveellisellä ruokavaliolla, niin menen näköjään helposti tolaltani, jos ruokahommat menee sekaisin. Olen rakastanut yksinäisiä iltahetkiäni, kun olen syönyt kasvisnuudelifetahässäkkääni valehtelematta joka ilta. Mä odotan sitä hetkeä, että talo on hiljaa, tv on auki ja mulla herkkuruokaa edessä. Ja ehkä viinilasi.  Tänään olen hirmu nälkäinen ja ihan kuulkaa pikkukakkosaikaan teen tätä omaa ruokaani. Ja ketuttaa. Et miten mä voin nauttia ruoan ruokana, pikkukakkonen taustalla ja mitä kummaa mä sit illalla syön? 

Sama kriisi oli viime viikolla. Poikain kanssa syötiin mäkkiruokaa ja sehän täyttää niin, etten halunnut edes iltapalaa ja mitä se nyt sit on. Telkkari ja minä, yksin. 

Mun syömiset on kyllä taas omaa luokkaansa. Joka päivä aamulla kaksi ruisleipää pähkinävoilla, lounaaksi munakas ja kaksi juustoriisikakkua. (Tykkään plus laiskuus) Sit saatan vasta illalla syödä sen mun ruoan ja olen jo sairaan nälkäinen yllätys yllätys. 

JOs olen leiponut pullaa, syön ehkä kaksi. Jos nuoriso tulee kylään ja tuo berliininmunkin, syön puolikkaan. Jos kotona on salmiakkia, napsin niitä välillä. Tällai voi siis elää näemmä viikkoja. 

Laiska, alisuoriutuja, mutta myös ihminen, joka tykkää jostain ruoasta pitkään ja syö sitä koko ajan, ja sit vaihtaa jossain kohtaa. 

Mutta onhan toi nyt halpaakin. Etenkin viime viikolla kun löysin hävikkikorista suippopaprikoita. Neljä kpl maksoi 42 senttiä. 

Se olikin mun ainoa panostus taloudellisuuteen. Mä elän koko ajan jossain poikkeustilassa, enkä pääse kunnolla kauppaan ja sit lähetän pojan lähikauppaan ja sehän aina maksaa. 

Sen lisäksi keskimmäinen poika päätti vihdoin jatkaa keskenjäänyt autokoulua ja sehän se rahaa vasta viekin. Siis hienoa että hoitaa homman loppuun, kun siihen on rahaa palanut, mutta tuleehan sieltä vielä satasien laskuja.

Eli aina on jotain. 

Tänään toisaalla puhuttin taas karsimisesta. Että tyynesti pitäisi luopua turhasta tavarasta ja vaatteesta. Sit luin Kotivinkistä naisesta, joka on luopunut about kaikesta ja hällä on 550 tavaraa. Kiehtovinta on se, että hänellä on viisi samanlaista pooloa, joita käyttää. Ainoastaan. Miettikää tämän helppoutta ja järisyttävää tylsyyttäkin. (Varaa huudella. Itsellä mustat trikoot ja huppari aika lailla aina päällä. )

Anyway, kurkistin taas vaatehuoneeseen, että jospa karsin. Ahdistuin heti, koska onhan se nyt vaikeaa. Suljin oven. Mietin toiste.