"Hyviä aikeita, kun vaan tekisi jotain"

 Otsikko on tulevan kirjan nimi, jonka Kinttupolku-Marika eilen ideoi. Tietenkin talousaiheinen, joka ratkaisee kaikkien ihmisten ruoka ja talouskriisit. Näin siis oletan että olisi tarkoitus. 

Alkuun nyt kuitenkin uuteen tyhjään vihkoon kirjataan ostetut ruoat ja jutut. Tai kuten kirjan nimi vihjaa "Hyviä aikeita, kun vaan tekisi jotain". 

Mulla tämä alkaa upeasti. Maanantaina en käynyt kaupassa eli en ostanut mitään. Ruokana oli itkukanaa. 

Mun ei tee mieli itkukanaa tänäänkään, mutta en myöskään halua mennä kauppaan, joten teen jääkaapin vihanneksista uunikasviksia ja syön fetan kanssa. Jos jää nälkä, niin tonnikalamössöä leivän päällä. Mutta kauppaan en siis mene! Pakahdun tähän motivaatioon!

Se minkä ruoassa säästää, menee kuopukseen. Ensi viikolla parturi (kallis), koska hei, keskiviikkona alkaa lukio! Hän eilen jo valitsi vaatteet, joilla menee kouluun ekana päivänä. Tän viikon heppu on vielä töissä, sitten on viikonlopun koristurnaus, kaksi päivää vapaata ja lukio. 

Keskimmäinen on koko kesän ollut työharjoittelussa. Tämä on se juttu, josta olen eniten täpinöissäni. Se, että löysi ihan todella hyvän työharjoittelupaikan on kyllä lottovoitto. Se että siihen menee koko kesä, ei haittaa edes poikaa itseään. Syksyllä hänellä on pari kuukautta koulua ja sitten olis valmis. Mun suurin haave on, että hän löytäisi kivan työpaikan mieluiten tuolta alalta, missä nytkin on harjoittelussa. 

Haaveista tuli mieleen mun suhde universumiin. Siis nyt ihan yksisarvishuttua. Joku viikko sitten mulle meinas tulla lapsi tänne, mutta kun olin päivän odotellut, laitoin siskolleni viestin että voisko tämä peruuntua. TASAN samalla minuutilla sain viestin peruuntumisesta. Aloin sitten vitsailemaan, että haluan tänne vain 2 tai 3-vuotiaita tyttöjä nimeltään "Saara", "Sanni" tai "Aino". 

Viime viikolla puhelin soi. Kerrottiin että tyttö olisi tulossa, neljävuotias. Mutta nimi oli "Aino".  Menin kyllä aika sanattomamaksi. 

Aloin sitten miettiä mitä toivon elämääni ja luettelin sitten Keskimmäiselle työpaikan ja oman kodin, esikoiselle ja miniälle työpaikat valmistumisen ja armeijan jälkeen ja kuopuksen toivoin pysyvän hengissä kun moottoripyöräili Ähtäriin. :)

Sitten havahduin siihen, että nämähän ei ollu toiveita mulle varsinaisesti. Mä en osaa haaveilla, kuten olen sanonut. 

Päätin sitten kuitenkin kokeilla toivetta: sitten joskus kun haluan kumppanin, niin elämääni saa astua Teemu. Teemu siksi, että  kaikki tuntemani teemut on ollu kivoja. Katsotaan kuin käy. Tai siis hyvin tietysti, olenhan mä niin hyvissä väleissä universumin kanssa,