Tunnen myös onnea siitä, että teinit haluaa lähteä mun kanssa matkaan. Kaikki on että jee.
Mä olin etukäteen paljonkin miettinyt teinien kanssa elämistä ja joutunut huomaamaan, että vielä ei ole yksikään negajuttu osunut kohdalle. Siis ihan oikeasti ei ole.
Kuopuskin tässä yksi päivä murehti sitä, että syksyllä moni hänen kaverinsa aloittaa yläkoulun. Että entä jos ne muuttuu!!! Sit hän muisti, että ei hänenkään veljensä muuttuneet miksikään, joten ehkei ne kaveritkaan.
Poikien tutuissa on monia, jotka todella teiniintyi ja välit viileni sen vuoksi. Mä olen niin kiitollinen, että mun pojat ei ole typerehtineet ollenkaan. Kun ne ei edes lintsaa!!!
Vielä sitä toki ehtii. :D
Mietin sitä, miksi jotkut pimahtaa teininä ja jotkut sit ei. Mä pimahdin ehkä vasta paljon myöhemmin kyllä itse. Hhehh!
Tänään pimahdin aamulla, kun juttelin eksän kanssa puhelimessa. Ihmettelin puhelussa sitä, miksi keskimmäinen kysyy multa isäviikolla, kuka vie hänet teatteritreeneihin. Viattomasti tätä kysyin, mutta eksä sit siihen totes et jos mä en hössäis heidän välissä niin paljon, niin pojat ei pommittais mua koko ajan viesteillä ja puheluilla. Olin että EN HÖSSÄÄ enää ja katkaisin puhelun. Ja nyyhkin toki.
Eksä laittoi perään viestiä ettei tarkoittanut loukata mitenkään, mutta jospa pystyisin luottemaan et hän osaa poikien jutut hoitaa itse ja pojatkin ehkä itsenäistyis, jos en niitä koko ajan kaikesta muistuttelis.
Osui!
Puolustauduin sillä, että olen vuosia hoitanut kaiken ja vaikea näemmä hellittää, plus et eksää saa huonosti kiinni ja siksikin pojat pommittaa mua kaikella joka välissä. Sit viestin vielä et keskimmäinen laittoi viestin, et osaako iskä edes ajaa sinne opistolle, jossa treenit on. Eksä oli
et just joo ja jaahas.
Mutta on tää mulle opin paikka. Mä oikeasti en näemmä luota et kaikki on kaikkialla oikeaan aikaan jos en puutu. Mä en osaa ajatella, et sitpä myöhästyy tai ei mene jos ei muista. Liian tunnollinen olen.
Ja sit oon ihan loppu, kun pidän seitsemän ihmisen aikatauluja päässä koko ajan. Vai monta meitä on? En edes osaa laskea.
Nyt opettelen hellittämistä. Ystävänikin eilen ehdotti, että nyksääni osallistaisin perhe-elämään vaikka sillä, et hän laittais ruokaa viikonloppuisin. Olin et aaahhh, niinkin vois tehdä. Mä oikeasti saatan ratketa, kun aina teen kaiken kaikille.
3 kommenttia:
No mutta, teinithän on mahtavia tyyppejä!
Ja matkalle teinien kanssa:
http://kinttupolut.blogspot.com/2018/07/matkalle-teinien-kanssa-vinkkiviitonen.html
Kannatan sitä, että nyksä osallistuu ruuan laittoon ja muihikin kotitöihin ja eksä oppii aivan varmasti viemään pojat oikeaan paikkaan oikeaan aikaan. Suosittelen pientä hellittämistä.
Hra Kepponen ei alunperin ole ollut mikään kotitalousihme ja hänen kaupassakäyntiään minun piti puhelimitse ohjeistaa. Noh, nykyisin mä en käy enää Prismassa isoilla ostoksilla lainkaan ja voin häipyä vaikka pariksi viikoksi ja elämä rullaa eteenpäin.
Delegoi ja luota!
Meillä teini on jonkinverran muuttunut. Vastoinkäymisten sietokyky on pudonnut, välillä sitä ei kiinnosta mikään ja välillä kundi on aika paha suustaan. Koulussa mokoma yrittää mennä koko ajan siitä, mistä aita on matalin. Tätä menoa ajatukset hyvästy lukiosta pitää vaihtaa toisiin :(
Meillä teini kulkee vielä ihan mielellään mukanamme mökillä ja reissuilla. Ainoastaan Tukholman risteilystä herra kieltäytyi. Olisin voinut kieltäytyä itsekin :D :D mutta kun pienemmät pojat sitä niin toivoivat.
Toi on aika monen naisen sudenkuoppa, että hössätään ja tehdään liikaa. Eli todellakin nyt nyksä ruuanlaittoon ja sä sohvalle lukemaan kirjaa <3<3 muiskis!
Lähetä kommentti