Muhun iski vakava sisustuskriisi. Faktahan on et mä en osaa sisustaa, en, vaikka haluaisin. Mun koti on ollut selvästi parhaimmillaan aina muuttopäivänä, kun joku (mun suku) on pyörremyrskynä laittanut tavarat paikalleen ja missään ei näy elämänmerkkejä vielä.
Pitääkö mun siis ryhtyä minimalistiksi? Pitääkö mun ihan oikeasti Konmarittaa kotini ja luopua kaikesta turhasta?
Tilannettahan pahentaa taaperolauma, jonka kamoja on kaikkialla halus tai ei.
Haaste on myös se, että tykkäisin kiinnostavista asetelmista, mutta en osaa tehdä, plus mun astelemien vieressä nytkin, pianon päällä, on dvd-levy, hamahelmiä ja kaksi paritonta sukkaa.
Mikä avuksi? Mä en halua sisustuslehteen, mutta en halua noiloilla kotiani, enkä ahdistua kaaoksesta, joka on JATKUVA!
Sit on tää kauhea juttu kuin kädettömyys remppajutuissa. Mulla on ainakin vuoden ollut uudet pimennysrullaverhot odottamassa asennusta. Naapuri luvannut hoitaa homman kesästä asti, mutta ei oo näkynyt. Tämän vuoksi poikien huone, tuo kaoottinen kauhuhuone, näyttää pöljältä. Yhdessä ikkunassa on rullaverho, toinen hajosi kesällä joten ikkunalla roikkuu musta lakana verhona. Kyynel.
Mun täytyy tää saada kuntoon mahdollisimman pian.
Sit sekin et poikien huoneessa kun ei ole eikä mahtuisi edes, mitään säilytyskaappia tavaroille, niin kamat on kolmessa ikeapussissa keskellä lattiaa aina. Huoneessa on vaikea liikkua. Aamuisin kun hiivin herättämään, useimmiten kompastun kassiin tai koiraan.
APUA!
Tänään mulla on ollut vapaapäivä ja en ole tehnyt mitään. Paitsi iltaruoan valmiiksi jo päivällä. Muun ajan nukkunut, käynyt kaupassa pikaiseen, käynyt pikku koiralenkillä. Kohta onneksi menen kaverille kahville ennen kuin illan kuskaukset alkavat.
Mut hei, olen levännyt hiljaisuudessa!!!
4 kommenttia:
Määrään sulle konmaritusta perheen kanssa. Lapset marittaa omat kamansa, koska ne tietää mitkä asiat tuo niille iloa. Se mielenrauha ja hyvä fiilis mikä tulee siitä, että saa turhaa kamaa pois on aika hieno :).
Itsehän en toki ole konmarittanut vasta kuin niitä vaatteita, mutta muutossa lähti kuutioittain turhaa kamaa pois, se oli loppujenlopuksi aika IHANAA!
taaperot tuottavat loputtoman määrän kaaosta, luulen.
Toisaalta, jotkut ihmiset (esim. minä) vain ovat semmoisia, että ei suju tavaroiden paikalleenasettelu. Vaikka kuinka on tilaa vaatekaapissa, eivät paidat vain laskostu sinne kauniisti. En tiedä mikä neuvoksi.
Onkohan niin, että sä näet nyt ne toisten kodit sisustuslehtisilmin (huijausta!!) ja omasi ihan toisin? Se, mitä nyt tulee mieleen jostakin sun kuvista, en oo koskaan ajatellut, että kuvassa olisi jotain kovinkaan kummoista tai "kamalampaa" kuin muilla. Arki on arkea, kaikilla :-D Ja sulla on työpaikka kotona. Aattele, jos muut tois duuninsa kokonaan kotiin, mikä kaaos -ainakin osalla- olisi ;)
Puolis, meillä on se tilanne, et pojilla ei mun luona ole oikeastaan kuin vaatteet. Muu sälä eli koulukirjat jne vaihtaa kotia viikottain. Mutta vois käydä kyllä kaapit läpi silti. Vaatteet ja epämääräinen rompe, mitä saattaa olla jossain. Kyllä se rauhoittaa.
Marika, multa ei suju myöskään tavaroiden paikalleen asettelu ollenkaan. En vaan osaa. EN osaa viedä mennässä ja tuoda tullessa. Yritä sitä sit lapsille opettaa..
Helmi nainen, saatat olla oikeassa kyllä osin ainakin. Mä vaan kaipaan Kauniisiti sisustettua ja persoonallista ympäristlä, mutta en osaa tehdä sitä.
Lähetä kommentti