torstai 30. elokuuta 2018

Throwback

Aloin lukea vanhoja postauksiani. Olen ehkä suurin fanini. (No en ole)

Kahden vuoden takaa:

Olen tässä nyt seitsemän viikkoa elänyt yksin, enkä vieläkään tiedä elänkö palkallani vai säästöilläni. Päätin ryhtyä taoudelliseksi ja tein budjetin seuraavalle neljälle viikolle, Laskin, että saan käyttää 283 e viikossa. Yh ystäväni sanoivat, et piece of cake.
Perjantai oli ensimmäinen päivä uutta elämää. Motivaatio kohdillaan.
Ruokakauppaan meni 19.40 e
Ja heti lauantaina menin metsään.
Kirppareilta pojille vaatteita ja yhdet rullaluistimet. 27,60 e (miksi menin kirpparille)
Alkoon 22,90. (Tää oli tärkeä ostos, Ei yhtään turha)
Kukkakaupasta seinäkello ja kolme tuikkukippoa. Siis mitä vittua. Mä edelleenkään en polta kynttilöitä. Nyt on vittu kesä. Mä en polta kynttilöitä enkä etenkään kesällä. Miksi ostan jotain himputin kippoja vaikka olikin söpön pinkkejä. )
Junnu meni kaverisynttäreille eli 15 e sinne
Bensaa 60e
Eilen menin treffeille syömään, joten pojille annoin rahat Mäkkiä varten. MITÄ tää on?  Mul on budjetti? Mitä Mäkkiruokaa???!!!
Niin ja viikkorahaa pojille, 30e
Lisää ruokaa 35e
Lopputulos. Seuraavalle neljälle päivälle rahaa 40e.

Voitte arvata että sama meno on jatkunut TAAS, kun aloitin pitämään kirjaa menoistani. Mä en vaan pysty siihen. Se kosahtaa joka kerta n kolmen päivän jälkeen, kun en kestä niitä kymmeniä ja kymmeniä merkintöjä. Ja huonoja ostoksia.
Mutta MÄ ALOITAN taas. En luovuta.
Viikon budjetti meni yli hups vaan, mut jos nyt ei menis :D

Se mikä mua hieman järkytti, oli mun onnellinen intoilu yksin elämisestä. Kirjoitin, että en halua olla kenenkään kanssa, koska mulla on au pair-luonne ja palvelen kaikkia, enkä halua enää olla vanki ja palvelija.
 Se osui siksi, et eilen illalla mä aloin lämmittää miehen pitsaa 21 jälkeen, kun olin ensin koko päivän huseerannu ja menny ja tehny ja ja. Ääneen sit jupisin, et mikä kumma tää mun piirre on, että palvelen. Tai luulen että pitää palvella. Ei mies sitä odottanut tai pyytänyt mitenkään.
 Tästä saatiin jopa pieni kina aikaiseksi lopulta.

Toinen mikä hieman järkytti vanhoissa kirjoituksissa oli se fakta, että tykkään itsestäni enemmän kun olen yksin.

AAARGH! Miten tää suhde pysyy kasassa, kun olen näin outo. Tai vaikea.

Ja miten mun suhde pysyy kasassa jos nykyinenkin hoitolapsi on mulla ikuisuuden. taas ilman yökyläilyjä. Lue:vapaa-aikaa.
 Hieman pelottaa. Tai en tiedä mikä pelottaa. Justhan mä sanoin että olen tyytyväisempi yksin.
 Eikö mun kuuluis hyppiä riemusta, jos mies kyllästyy mun työhön ja lähtee. ( eikä se niin kyllä ole edes vihjannut tekevänsä)

jk. Naurattaa lukea mun ja eksän hyvistä väleistä silloin pari vuotta sitten. Hyvät ne on vieläkin.
Mä olen niiden taaperon varahakijaksi ilmoitettu päiväkotiin ja eksän nyksä vie mun miehen puolesta yhden jutun suureen sairaalaan huomenna. Kun kysyin voiko jelppiä.

Niin, miehen sydäntä tutkitaan. Sai sellaisen kauhean vehkeen rinnan ympärille vuorokaudeksi.

Mulla on pälvikaljua ja kamalan kamalaa hiustenlähtöä. Valitsisin ehkä noi sydänjutut ennemmin.

jk2. Kävin 45 min vesijuoksemassa.


3 kommenttia:

Taru kirjoitti...

Selvästikin hyvä meiniki siellä vaikka pelkoja ja kaluja (onneksi piilossa).

Jatka saamaan tyyliin!

marikan polut kirjoitti...

:)
oot paras!

P kirjoitti...

Taru, kalupelko??


Marika, mikä tästä nyt musta parhaan teki? EN tajua. Olen vaikea, epäkelpo ja huono Martta.