maanantai 25. huhtikuuta 2016

Wine drinking and men kissing diaries

Enpä  olis uskonut, että jään koukkuun Fitnesspäiväkirjoihin. Aiempaa kautta en katsellut, mutta tätä uusinta kyllä. Mä niin yhtään en ymmärrä sitä touhua. Siellä ne treenaa ja tekee terveyspirtelöitä ja kertoo, et miehet vähän kärsii tästä, kun he diettaa jne. Räpsyttelevät överiripsiään ja huhkivat.
 Joo, salaa ihailen, kuinka sitoutuneita ja määrätietoisia ne on, mutta enimmäkseen mietin, et olispa kiva kun teillä olis elämä. 
Samaa toki moni varmaan ajattelee musta, kun tunnun viettäväni päiväni lehtiä lukien ja kahvia juoden. Ja ilman överiripsiä.
Mä en paheksu tota överielämää, mutta sitten jotenkin paheksun ja lähes halveksin. Ja sitten en kuitenkaan.
Tai joo, sitä pinnallisuutta kyllä, sitten kuitenkin.
Mutta eihän tämäkään ole mustavalkoista, joten tapauskohtaisesti arvioin. MUN ikioma Pt treenaa bodyfitnekseen, mutta on niin kiva ja täyspäinen, et sitä vaan ihailen. 
Tästä aiheesta Kepponen kirjoitti niin hyvin, etten mitään osaa lisätä. Se miksi edes kirjoitin, oli se, että mä haluisin kanssa tollasen päiväkirjan, mutta siinä  puhuttais vaan viinin juomisesta ja pussailusta. 
45-vuotiaan uusi outo elämä!

Vaikka en ole fitness-hörhö, niin oikeesti, kuinka siistiä voi Fustra olla. Nyt lähes yhtään en mieti, kuinka pahasti kirpaisee ostaa seuraavat kymmenen valmennustuntia. No okei, mietin, mutta en kovinkaan paljoa.
Olen ansainnut hyvän olon, jonka tuosta saan ja itsepä itseasiassa maksankin. Miettikää! Itse maksan. Ei mikään sugardaddy! 
Jotku naiset hankkii eron jälkeen korun, minä hyvän olon.

Hössön hössön, sorry :D

Tänään itseasiassa hetken jopa tajusin, mikä noita himotreenaajia koukuttaa. Mä olen kehittynyt jo tässä ajassa ihan hirmu paljon. En mä sitä kropasta näe, mutta voimat kasvaneet todella paljon. Loppuverryttelyyssä stepperillä polkisessani sanoin peeteelle, et puhutaanko pitkä aika mun edistymisestä. Kuinka ihanan lapsellinen mä sielläkin siis olen. 

Keskiviikkona mulla on kehonkoostumusmittaus ja se vähän jännittää. Ei yhdeksän treeniä ole voinut kauheesti mitään muuttaa, mut vähän petyn, jos ei mitään ole tapahtunut.

Noniin, mistäs sit puhuisin?

Siitäkö et mies, jonka kanssa ei ole suhdetta, tulee tänne tänä iltana syömäään. Asiassa ei sinänsä ole muuta outoa kuin se, et eilisaamuna se täältä viimeksi lähti. Et mitä ramppausta tää tällanen on?
Ja onko siinä laitaa, et taas teen ruokaa?
Eilen tää sano, et mun myötä alkanut syödä terveellisemmin.Kas, niin minäkin. Siis sen seurassa.
Eilen illalla söin ne karkit, joita lauantaina en syönyt sen täällä ollessa. 

Ruosta tuli mieleen. Eksä soitti ja kysyi miten tehdään sitä hyvää lohi-poropastaa. Sanoin et söpöö kun kysyt.
Oikeesti. Onhan se söpöö. 



Ei kommentteja: