keskiviikko 13. huhtikuuta 2016

Olen oma idolini!

Miten on mahdollista solahtaa uuteen elämään tuosta noin vain, kipuilematta? Olenko mä viallinen? Mä en ole hetkeäkään itkenyt muuton jälkeen ja siitä sentään on jo 12 yötä. Eiku hei, tokana päivänä hieman kyynelehdin sitä, kuinka kivasti tulen eksän kanssa toimeen.
Joko olen shokissa tai joku huoleton teini, jota ei mikään heilauta.  ( Ei teinit ole sellaisia)
Todennäköisesti lähes vuoden harkinta-aika yhdessä asuen teki tämän. Asian käsittei päässään ja lopulta vaan KYLLÄSTYI. Ihan kaikkeen.

Nyt on ihana asua "yksin". Kotityötkin on ihania, koska ne on MUN sotkuja. Ja muutaman lapsen.
Saan kicksejä siitä, että pärjään, että kaikki tuntuu iisiltä.
Mullehan kävi vielä niin hauskasti, että muuttoa seuranneena arkipäivänä sain kaksi uutta hoitolasta. Ensin koulun jälkeen omat pojat tuli ekalle äitiviikolle ja illalla hain nämä sisarukset.
Mutta uskokaan tai älkää. Arki lähti rullaamaan ihan normisti.
Toki ääntä oli vähän liikaa mun makuun ja paikkojen löytäminenkin oli hakusessa. Keskimmäinen ehti sanoa, et haluais asua isällä. (oma huone)
Eilen samainen poika kävi täällä pari tuntia hengaamassa ja sanoi et tykkää tästä uudesta kodista ja kaikki on kivaa ja hyvin.

Fustrassakin pääsen käymään ihan normisti, kiitos lapsiparkin.
Mikään ei ole vielä tuntunut hankalalta!

Tällä kokemuksella voin suositella avioeroa kaikille tylsistyneille!

Mutta kivahan se olis ollut, jos ei oltais kasvettu eroon.
Tykkään eksästäni tosi paljon. En keksi mitään pahaa sanottavaa. Ja se ehkä on se juttu miksi voin niin hyvin. Mua ei kaduta naimisissaolo, mutta ei erokaan.
OON NIIN onnellinen,, että juuri tuon kanssa tein nuo hassut lapset!
Olen onnellinen siitäkin, ettei enää tarvitse tehdä uuden miehen kanssa lapsia.

Olen onnellinen siitäkin, ettei tarvitse syöksyä parisuhteeseen.

Mä haluan olla minä. En au pair. Mun taipumus taitaa olla palvelijaksi ryhtyminen ja nyt mä haluan olla se, jota palvellaan.

jk. Fustra on ihanaa. Olen ollut kyllä hieman epärealistinen siinä haaveesssa, mitä voi saavuttaa kymmenessä kerrassa. Takana on viisi kertaa, enkä nyt hirmu erilaiselta näytä. Mutta rakastan!
Jos nämä sisarukset ovat minulla pidempään, ostan seuraavan 10 kertaa valmennusta.
 Edellisessä postauksessa kohkasin siitä, että luotan elämän kantavan, koska sijoitin omaisuuden fustraan. Kannatti uskoa. Työt alkoi sinä päivänä kun loma päättyi!

6 kommenttia:

marikan polut kirjoitti...

<3!

Elisa kirjoitti...

Peukut!

Tuula / Oman katon alla kirjoitti...

Ihanaa, hyvä sinä! ♥

Rva Kepponen kirjoitti...

Kuulostaa erinomaiselta uudelta alulta!

Kuningatar Nurja kirjoitti...

Ihana sinä <3 !

Mom Zilla kirjoitti...

Ihanaa, pidä toi <3