torstai 10. heinäkuuta 2014

Syntymäjärjestyksestä

Mua on viikon vaivannut keskustelu, joka käytiin kaverin ja uuden kaverin kanssa. Uusi kaveri kysyi, ollaanko me missä kohtaa sisarusjärjestystä. Mulle jatkoi heti perään, et "sä olet ainakin perheen nuorin". Kun sanoin olevani esikoinen, kaveri sanoi "mut kun olen ihan varma että olet nuorin".
 Vanhaa kaveria nauratti ja se sanoi et "on toi vanhin, ihan kunnolla vanhin, mutta se on aloittanut elämänsä vasta aikuisena". Hyvä analyysi.
Me itseasiassa kaikki kolme ollaan esikoisia ja ihan erilaisia. Vanha kaveri on ihana, hillitty ja hallittu, mutta sellaisella särmällä kivalla tavalla, ei missään tapauksessa tylsällä. Nuorena kaveri on ollut kuulemma ihan karmea. Siis hirviöteini, joka karkaili ja teki kaikkea kamalaa. Mä taas olen ollut tosi kiltti ja kunnollinen. Ja koska olin niin kunnollinen ja vastuuntuntoinen, lopetin fiksuuteni kotoa muuton jälkeen. Mä jotakuinkin synnyin uudestaan. Olin niin kauan ollut kiltti, etten enää kestänyt varmaankaan. En tiedä.
Mutta totta, mä varmaan vaikutan pikkusiskolta ja lelliprinsessalta. Sitä nyt kukaan ei sanonut, minä vaan. En tajua mistä se on tullut. Siitä asiasta en oikeastaan ole kovin ylpeä. Mun rakas pikkusisko on aina mun pikkusisko, mutta jo 16 veenä naurettiin et usein meillä molemmilla oli se tunne, että hän on mun isosisko. Ja hmmm, mä olen 8,5 vuotta vanhempi.
 Olen huolehtija ja huolenpitäjä, mutta jostain syystä musta on ihan kivaa ja oikeutettua, et mua kohdellaan prinsessana, jota pitää hoivata. Tai jotain sinne suuntaan. Kamalaa ja noloa.
 Mutsille ei tulis mieleenkään mennä siskolle siivoamaan, mutta meille kyllä. Aah, kauheeta. Ja ihanaa.
Mieskin antaa mun olla tällänen kakara eikä vaadi muuksi muuttumaan. Ja olenhan mä siis kunnollinen ja vastuuntuntoinen kuitenkin.

Mutta kun aina välillä tulee mietittyä millaisia omista lapsista tulee aikuisena, niin ei ilmeisesti ainakaan sellaisia kuin ne on nyt. Todennäköisesti itsensä vastakohtia???

Niille pitäisi varmaan antaa kunnolla tilaa, ettei ainakaan kapinamielessä kunnollisuuttaan pilaa aikuiskapinalla?

Moni ihmettelee meidän eskoista, joka on sovittelijaluonne. Yleensä kun keskimmäiset on sellaisia. Voisko selitys olla se, minkä joskus luin lehdestä. Jutussa puhuttiin, että aina kun perheeseen syntyy uusi lapsi, niin sille tulee se persoonallisuus, mikä perheeseen mahtuu. Meillä se vois mennä siis niin, että kun keskimmäinen oli tilaavievä vauvasta asti, niin esikoinen (1,4v) sen sijaan sai kehittää itselleen leppoisan sovittelijan luonteen. :D

Mutta nyt on suuri ihme mun elämässä. Isot pojat lähti äsken mökille, huomenna lähtee kuopus ja hoitolapsikin lomille, niin minä ja mies jäämme kahden. Kahdestaan kotona koko viikonloppu!!! Eka kerta ikinä. Oikeasti.
Mua hieman jännittää, arvasitte varmaan. Säälittävää.

3 kommenttia:

Yksis kirjoitti...

Mä uskon tohon, että lapsi ottaa perheessä sen paikan mikä sen tavallaan on mahdollista ottaa. SE näkyy jo siinäkin että siitä saakka kun K aloitti viimein lääkityksensä on O ihan selvästi hakenut uutta paikkaa perhedynamiikassa, kun sillä kerrankin - ekaan kertaan neljään vuoteen - on mahdollisuus olla muutakin kuin kiltti ja kohtuullisen huomaamaton.

Ihanaa viikonloppua teille! Tehkää jotakin kivaa, tai ehkä kaikista kivointa on olla tekemättä yhtään mitään :)

JOnna kirjoitti...

Sun analyysi itsestäs on kyllä loistava :) Vaikken ikäänkuin tunne sua, niin voin hyvin kuvitella että oot just tollanen. Huolehtija-prinsessa. Meilläkin muuten vanhin on sovittelja. Keskimmäinen on vetäytyjä-angstaaja. Kolmonen reipas huolehtija. Että en tiiä miten niistä sellaisia tuli. Mutta mä olen esikoinen ja vastuuntuntoinen ihminen. Kaikkialla muualla paitsi miehelle, se saa palvella mua :)

kamomilla kirjoitti...

Tämä on mielenkiintoinen aihe. Varmasti vaikuttaa myös se millainen elämäntilanne ja tunnelma perheessä on silloin juuri kun uusi lapsi syntyy,oli se lapsi sitten eka, toka, keskimmäinen, vika jne. Monen asian summa kait.

Itse olen keskimmäinen. Otin vastuuta ja tein ja puuhasin kotona. Isoveli ja pikkusisko olivat ne passattavat lellikit. Ehkä otin vastuunkantajan roolin koska esikoinen ei sitä tehnyt.

Ihania kesäpäiviä sulle!