perjantai 2. toukokuuta 2014

Epäostolakko osa monta

Käytin junnun ja kaverin leffassa. Vieressä kirppari. Löysin niin hauskan rotsin, et pakko se oli kotiuttaa. Oottakaa kun näette kuvan. (Miksi sanon oottakaa, tuollahan se kuva on)


Vappu oli ihana myös. Sain ex tempore kutsun entisten hoitolasteni äidin bileisiin. Muutenkin oli kivaa, mutta julkkisasemani teki olon aika lämpimäksi. Porukka oli et "ai sä olet x, me ollaan kuultu susta niin paljon. Sä oot ihana."
 Aiheeseen liittyen. Luin aikanaan, kolme v sitten Anna-Leena Härkösen Onnen tunnin. Silloin en tykännyt siitä ja pidin sitä epäaitona. Olenko kokeneempi vai kyynistyneempi, mutta musta se oli todella aito ja rehellinen kertomus sijaisvanhemmuudesta.

Yksi juttu kirjassa kolahti erityisesti. "Kysyn taas kerran sen saman kysymyksen. Saanko olla oma itseni lapsen kanssa? Jokaista kirosanaa pitää vahtia, teeskennellä iloista vaikka väsyttää, leikkiä äitiä. Itse asiassa en tiedä olenko saanut olla oma itseni koskaan".

Tajuan tuon tunteen. Itse ehkä kyllä olen oma itseni, mutta koska se sisältää yllä olevaa, tunnen syyllisyyttä.

4 kommenttia:

Elisa kirjoitti...

Ihana ihana ihana.....mä täällä melkein kiljun riemusta. Ihana väri ja JUST sun näköinen (ja mun).

LOISTO-ostos, sinä "julkimo"!
Shoppailusyntisi ovat nyt anteeksiannettu.

P kirjoitti...

Mäkin olen aivan innoissani rotsista. Ja ajattele, meinasin jättää ostamatta. Nyt mä hieman mietin haenko samasta paikasta valkoisen rotsimallisen nahkatakin...
Valintoja valintoja...

Elisa kirjoitti...

Kuuntele sydäntäsi...jos "se" on "se", sit se pitää hankkia!!!

Runningsup kirjoitti...

Tuo on Pinkille just sopiva takki ja se valkoinen nahkatakki, kuulostaa erityisen makeelta. Mä otin käyttöön tyttärelle ostamani erityisen napakan ja lyhytmittaisen 'nahka'takin. Se on hyvä.
Mutta ne punaiset kengät ...hih hii. Sanoo myös eräs, joka ei enää varmaan koskaan uskalla käyttää muutakuin Converseja ja lenkkareita. Phuiii, korokopohjat roviolle!