tiistai 20. toukokuuta 2014

Enkelikortteja

Edellisessä kirjoituksessa kysyn "meneekö elämä hukkaan kotona"? Siis niinhän mä en ajattele, tippaakaan, oikeasti. Tajusin silti äsken, miksi niin helposti kysyn sen kysymyksen tarkoittamatta sitä. Normihan on se, että käydään muualla töissä ja jopa luodaan uraa. Kotonaolijoita hieman ihmetellään. Kaverit on ne, jotka mua muistuttaa siitä, etten vain ole kotona, vaan teen palkkatyötä. Se, et hoidan siinä samalla omat lapseni, on vain bonus.

Mutta helposti tunnen huonommuutta, koska ajoittain tuntuu, että ollakseen mukana yhteiskunnassa, pitäisi samaan aikaan tehdä töitä, opiskella vähintään kieliä työväenopistossa ja tietysti harrastaa. Plus olla megavanhempi.

Onneksi mulle oikeasti riittää, että työ on kiva (ja ajoittain haastava), perhe tykkää että olen paikalla ja se, että mulla on paljon ystäviä, joita näen paljon.

Ja kas, mulla on kaikki mitä haluan. Ei siis saa miettiä, mikä muiden mielestä olisi parempaa.

Ainiin, yksi kaveri on usein puhunut enkelikorteista. Kuinka niiltä on kiva kysyä neuvoa.
 Viime viikolla halusin testata. Mietin kysymyksen, hiplailin kortteja, ja valitsin sen, joka halusi tulla.

Kysymys oli jotakuinkin työhön liittyvää. (Sillä viikolla vahvasti agendalla. Tämä työ vai ei tämä työ)
Kortissa luki:
Olet onnistunut! Jatka samalla tavalla.

Hieman tuli kylmät väreet. Jutun selostusosio oli tosi kiinnostava myös, pitää käydä kopsaamassa se joku päivä. Osui ja uppos...

Hurjan hurjan kiehtovaa.

2 kommenttia:

Elisa kirjoitti...

No todellakin on kiehtovaa! MÄ en ole kuullutkaan moisista enkelikorteista...onko ne niin kuin Tarot- kortit tms?

Pääasia musta, että itse on tyytyväinen työhönsä. Mä ainakin olisin katkeroitunut/urautunut, jos olisin jäänyt vanhaan työpaikkaan, OLI pakko vaihtaa oman itsensa vuoksi...

Mahtavan aurinkoista viikkoa, mussu.

Sari kirjoitti...

Aivan mahtavat nuo enkelikortit. En minäkään ole niistä ennen kuullut, mutta nehän tiesivät!

Nauti vaan elämästäsi juuri noin. Ei täällä tarvitse olla mikään megasuorittaja, kuten annetaan ymmärtää. Kun sitä elämää hetken elää, käy monesti niin, että terapeuteilla on töitä. Onkohan tuo heidän ideansa, että kaikkien pitää koko ajan suorittaa. Muutenhan olivat raukat pian työttömiä. Minut terapeutti opetti hellittämään ja sanomaan myös ei. Enkä silti sitä tahdo muistaa....
Mukavaa viikkoa!