tiistai 29. lokakuuta 2013

Miten pukeudutaan uuteen elämään?

Koska itse asia on niin iso, niin toki pitää aloittaa pohtiminen pikkujutuista. Jos mies luo uraa maailmalla, niin miten mä pukeudun kotona sillä aikaa? Kai sen pitää ulos näkyä, et olen etävaimo ja yh-äiti, vauhdikas itsenäinen nainen. :D
 Ai tyhjänpäiväistä, ei kai?

No sitten täytyy miettiä hankinko lastenhoitajan Mll:ltä vai etsinkö jonkun tutun kautta kivan nuoren. Vai hetki, oliko se niin, että saan jopa verovähennystä lastenhoidosta, jos hankin virallista kautta hoitajan=Mll? Siivooja nyt ainakin saa käydä. Edes kerran. Tai kaksi. NYT ja ennen joulua.
Jos tässä ypönä aletaan kaikki tekemään, niin helpotusta saa ostaa???

Voisin alkaa suunnitelemaa myös lomia. Jossain sopivassa kohdassa, tammikuussa, lomalle. Lasten kanssa?

Vaikeita pohdintoja. Jospa vaan niitä vaatteita miettisin. Tai pudotettuja kiloja. Dieettivinkki: hammassärky, viisaudenhammasleikkaussärky= noin miinus kolme kiloa.

Kinttupolkujen Marika kysyi edellisen postauksen kommenteissa sen asian mitä kukaan muu ei ole kysynyt. Et onko vaihtoehtoja tuolle miehen uuden työn ottamiselle. Vastaus on ei. Vaatii kaikilta venymistä ja ikävän sietoa ja ties vaikka mitä, mutta kyllä mies saa ottaa uusia isoja haasteita vastaan. Vaikka se hieman haasteellista kaikille onkin. Siihen en näe vaihtoehtoa. (Vitsit mä olen jalo. Ja niin itsenäinen)

Ainiin, DIY uutinen. Rakas ystäväni hankki mulle langat ja puikot ja opettaa kutomaan säärystimiä. Se on kuulkaas suuri harppaus kaulaliinoista säärystimiin. Ja pelkän oikean kutomisesta joustinneuleen kutomiseen. Terkkuja ala-astetaitoiselta nelikymppiseltä.

8 kommenttia:

marikan polut kirjoitti...

ota aupair, joku letkeälanteinen nuorukainen ;)

Haapametsä kirjoitti...

Marikan ehdotus kuulostaa hyvältä! Tai sitten vaan se MLL-hoitaja ja komea siivooja :) Ettei tule liikaa houkutuksia!

Sari kirjoitti...

Kyllä siitä yksinhuoltajuudesta selviää. Mieheni on ollut reissuhommissa nyt 4-5 kertaa niin, että asuu aina viikot eri kaupungissa kuin me muut. Eka kerta oli vaikein, kun lapset olivat allekouluikäisiä eikä ollut yhtään omaa aikaa. Nyt menee jo rutiinilla ja tuntuu niin hyvältä, kun hän tulee perjantaina kotiin viikonlopuksi. Enää en halua poistaa torstaita kalenterista kuten ekalla kierroksella. Voimia teille kaikille, myös miehelle! Ei se ole välttämättä helppoa hänellekään. Ja tiedoksi: puhelimessa riitely on älytöntä ja turhaa ja viikonloppuisin ei sitten raaski!! Suhde saa uusia piireitä kun näkee harvoin! Oppii taas muistamaan miksi alunperin rakastui!

Tuula / Oman katon alla kirjoitti...

Tsemppiä koko perheelle uuteen tilanteeseen! Totta mooses saa ja kannattaa hankkia apua arjen pyörittämiseen. Ja ne vaatteet sitä paitsi taas piristää mieltä ja auttaa selviytymisessä ;)
Pus!

Rva Kepponen kirjoitti...

Meidän perheessä on noita reissuhommia vedetty vähän kuin vuorotellen. Mies ensin vuoden ajan reilun viikon poissa kuussa ja joku lyhyt reissu päälle. Sitten minä sellaiseen vaihtelevaan tahtiin.

Meillä raskaus on tullut pääosin siitä, että sen joka on kotona pitäisi yrittää suorittaa lasten kuljetuksen päiväkotiin ja kouluun, heittää se 8 tunnin työpäivä + 1-2 tuntia matkoihin. Se on ollut hyvin kuluttava yhtälö. Onneksi minulla on ollut hyvät mahdollisuudet etätyöhön.

Tuossa elämäntilanteessa ulkoistin koko siivouksen. Kerran viikossa kävi siivousfirma. Kävisi vieläkin jollei omistaja olisi sairastunut. Emme ole vielkään löytäneet meille sopivaa siivousfirmaa, kun niiden ihan oikeasti pitää pystyä sortteeraamaan tavarat paikoilleen meidän sotkulaisten jäljiltä.

Suosittelen siis ainakin sitä siivousta. Ja uusia vaatteita!

P kirjoitti...

MArika, letkeälanteinen nuorukainen? :)

Haapametsä,olisko tarkotus olla siis kotona katsomassa kun siivooja siivoaa :)

Sari, kiitos vertaistuesta. Kiva kuulla et tästä selviää. Mä en pelkää riitelyä, koska ei riidellä, mä pelkään enemmän sitä et ei tartte toista. Mut tartten mä :) Ja ehkä se ikävä tekee hyvää sekin.

Tuula, kiitos. Aion opetetella hankkimaan apua.

Kepponen, kyllä mä teidän tilanteessa matkustamista pidän hankalampana. Kaiken pyörittäminen plus oma duuni on aikamoista. Sujuuhan se monin tavoin varmaan rutiinilla, mutta ihan varmaan ajoittain järkkyä. Mä sentään olen "vaan" kotona...

Sari kirjoitti...

Ihan varmasti sä tarttet sitä toista. Huomaat sen vain paremmin, kun hän on paljon poissa. Ja ikävällä on hyvätkin puolensa, kuten totesit. Mun mielestä tuon tarpeen huomaa nimittäin varsin pian kun alkaa olla niitä yh-viikkoja. Totesin itse joskus, että huonokin liitto on parempi kuin ei liittoa lainkaan. Nykyisin liittokin on tosi hyvä!

Leonida kirjoitti...

Joo-o, uusista vaatteista on hyvä aloittaa, sitten jatkaa siivoojan palkkaamisella, sitten ottaa se letkeälanteinen aupair. :)

On tuossa varmasti sellainen avioliittoa elähdyttävä vaikutus, kun ei enää näe niin usein.

Jänniä aikoja sinulla! Tsemppiä!