keskiviikko 9. lokakuuta 2013

Flow, missä olet

Eilen luin taas aiheesta "Intohimon löytäminen". Kun metsästän sitä OMAA juttua. 
 Sain naurukohtauksen yksinäni, kun "vastailin" kysymyksiin, joita lehdessä kysyttiin.

Jos voisit tehdä elämässäsi vain yhtä asiaa, mikä se olisi?
 Mistä minä sen voisin tietää. Lukisin? 

Mistä unelmoit?
EN tiedä, jos tietäisin, en lukisi tätä juttua.

Jos voittaisit lotossa, eikä tarvitsisi tehdä töitä, mitä tekisit?
En tiedä. Pelkäisin että hukkaan elämäni.

Mitä teet mieluisin vapaa-ajallasi? Voisitko ansaita sillä elantosi?
Hmmm. Mieluiten tapaan ihmisiä. Pitäiskö perustaa siis Escort-palvelu? 

Mitä tekisit, jollet pelkäisi?
No mistä mä sen tiedän. Jos osaisin vastata tähän, niin edelleenkään en tarvitsisi tätä lehtijuttua mihinkään


Mä olen tästä samasta aiheesta kirjoittanut varmaan biljoona kertaa, ihan kyllästymiseen asti, mutta ihan oikeasti, miksi mä en tiedä mitä mä haluan tehdä? Tietääkö kaikki muut. Vai onko vastaus niin simppeli, että mä jo teen sitä mitä haluan? Sekin on mahdollista. Mä ehkä vaan luulen, että mulla pitäisi olla joku suuri juttu, mitä tavoitella tai haluat tai tehdä.

Sen jo ratkaisin, mitä tekisin, JOS elämäntilanteeni muuttuisi ja saisin tehdä "mitä vaan". Mä en ryhtyisin kotirouvaksi, mä jatkaisin työtäni, en hankkisi au pairia. Mä hankkisin vaan kivan lapsenvahdin, joka tulisi paikalle kun tarvitsen. Eilen miehelle vitsailin, et hoitaja sais tulla paikalle joka päivä klo 16-18. Tekisi ruoan ja viettäis kitutunnit lasten kanssa :) Miehen mielestä se oli fiksu ajatus. Oikeasti. Kerrassaan kelpo mies, jollen ole muistanut sanoa.
Siihen "toiseen" elämään liittyisi sitten sekin, että muutaman kuukauden välein lentäisin lasten kanssa jonnekin kivaan suurkaupunkiin hengaileen. (En kyllä tajua, miksi se muka on mun haave. Ei mulle matkustaminenkaan olen niin kovin tärkeää. Se on vaan jotain mitä tehdä, vaihtelua. )

Yksi asia myös mikä ei ole intohimo, mutta yllätyksekseni kivaa, on leipominen. Olenhan mä jo jonkun vuoden pullaa leiponut, mutta nykyään aika helposti leivon aikani kuluksi jotain. Eilen tein ex tempore "pannukeksin". Brownietaikinan tyyppinen valurautapannuun ja uuniin. Nam! Tarjoilu (hillon) ja kermavaahdon kera.

Eilen oli jumppapäiväkin taas. Tajusin, että mun jumppamäärillä ei muokata itseä, mutta tajusin myös, et sillä ei ole väliä. En muutu, mutta en myöskään rupsahda. 
Illalla pääsin vihdoin myös lenkille kamun kanssa ja se oli parasta koko päivässä. Tunnin reipas kävelylenkki, jonka aikana saatiin pää kasaan. Ja hiki pintaan. Huippu ilta!


6 kommenttia:

Rillo kirjoitti...

En minäkään tiedä mitä haluan tehdä. Odotan sitä ahaa-elämystä edelleen...

Jos sitten tekisin siitä vapaa-ajan hommasta itselleni ammatin (oliskohan se sitten taksikuski näillä harjoituskuskausmäärillä), niin olisiko sekään enää mielekästä?

Niin ja mikä vapaa-aika? =)

P kirjoitti...

Ihanaa et sullakin on sama "ongelma" Tai sit me vaan ollaan tyytyväisiä. Mä mietin kanssa tota taksikuski juttua. Mä viihdyn autossa (jos takapenkki on hiljaa)

Tuula / Oman katon alla kirjoitti...

Et todellakaan ole ainoa, joka ei tiedä mitä haluaa. Mä toisaalta haluaisin hirveen montaa asiaa, mutten tiedä miten ne voi saada. Enkä sitten toisaalta ole edes ihan varma, että haluanko... Vaikeaa...

Roz kirjoitti...

Oikeastaan aika masentavaa, että ihmisellä on yksi ainoa elämä. Yksi ainoa. Miten helposti se menee hukkaan, jos ei tee juuri sitä mitä tahtoo. Ja kuka tekee? Ei juuri kukaan. Kaikki haaveilevat jostain muusta.

P kirjoitti...

Tuula, haluan mutten tiedä haluanko? Sä olet niin nainen (kuin minä) :)

Roz, hui pelottava ajatus. Tuo hukkaanmeno. Mitä enemmän ajattelen, niin uskon, että mun ongelma on vaan se et luulen, että pitäis olla "enemmän". Jotain. Miksi pitäis? Mutta toisaalta epäilen olevani hieman vajaakäytöllä....

Elisa kirjoitti...

Et ole ainoa, en mäkään tiedä. Mitä mä tiedän on se, mitä en halua. Onhan sekin jo jotain, muttei tarpeeksi.

Toi oli hyvin sanottu:
Mutta toisaalta epäilen olevani hieman vajaakäytöllä....

Samma här.