Martta

Eilen jouduin taas havahtumaan siihen, että perheemme on jättikokoinen. Miten mä en sitä koskaan muista? En osaa tehdä tarpeeksi ruokaa. Eilen tein perunamuusia ja lihapullia. Myönnän, katsoin valmista määrää hieman epäröiden. Ehkä liian vähän... Kun kaikki oli ottaneet ruokansa, kattila oli tyhjä. Paitsi et mä en ollut vielä saanut mitään. Taidan saada ystävältä taas puhuttelun, kun kerron et mun iltaruoka oli sitten turkkilaista jugurttia... Kun ei kotona ollut edes salaattiaineita.
 Keskimmäinen poika halusi eilen leipoa juustosarvia. Mä olin kauhean liikuttunut taas, kun se niitä itsekseen väkersi. Mun poikani, leipuri. Junnusta tää oli tietty ihan epää, joten tänään leivon sen kanssa teeleipiä. Mut ihan marttamenoa, mikä just nyt onkin pyrkimyksenä. Kaveri sanoi, et martat väittää, et nelihenkisen perheen voi ruokkia 400 eurolla kuussa. En uskon. Ja meitä on 7 sitä paitsi. Niin, meitä on seitsemän. Perhekoko kasvoi yhdellä pikkutytsyllä tässä yhtenä päivänä. Siksi olen ollut hieman kiireinen (ja väsynyt) etten ole edes blogiin jaksanut tulla.
Pikkutytsy on mainio tapaus. Eilen yllätti mut siivouspuuskalla. Siivos innolla poikien sikolättejä. Mua ilahdutti ja nauratti mut joku mua kaiveli. Esikoinen sen sit puki sanoiksi. "Sä saat palkkaa siitä, et toi siivoaa meidän kotia". Niin joo. Mut onneksi se ei ole meillä kotiorjana ja ihan varmasti mäkin teen jotain hyvää, teenhän?

Tänään alkoi kahdeksas urheiluviikko. En ole merkannut treenejä ylös, mutta ei mulla montaa poissa oloa ole jumpista. Kahdesti viikossa käyn. Hyvä putki menossa, toivon sen jatkuvan. Tai siis päätän et jatkuu.

Boring, miten olen näin ikävystyttävä tänään. Mä menen nyt nukkumaan, jos luovuus puhkeis unien jälkeen kukkaan.
 Iloa päiväänne!