Aamupäivällä vein pikkutytön äidilleen stadiin ja sieltä ajoin isomman toimintaterapiaan muualle stadiin. Ajoimme kotiin, syötiin ja juuri kun ajattelin nukkua, niin keskimmäinen tuli käymään. Hän täytti eilen 15 vuotta ja halus HETI mennä tilaamaan pankkikorttia. Ajettiin pankkiin ja käytiin vielä poliisilaitoksella passihommissa.
Kotona rojahdin hetkeksi sohvalle, josta nousin juuri ennen lähtöä, mitä nyt tytön ruokin pikaiseen. Ajettiin taas stadiin, haettiin pikkutyttö, ajettiin hakemaan mies töistä ja tultiin kotiin puoli seiska.
Sit sain kahvia!
Tänään vein miehen töihin ja menin pikkulikkojen kanssa ostoksille. Meille tulee huomenna se ranskalainen vaihtopoika yhdeksi yöksi ja pidetään tortillailta. Piti ostaa tykötarpeet.
Kotona ulkoiltiin pihalla auringossa, tultiin syömään ja sit pikkuisin päikkäreille. Nyt olen syönyt rauhassa, juon kahvia, katson Gren anatomiaa ja näemmä bloggaan. Olen aika rento, mutta luultavasti aika kierroksilla kuitenkin. KOko ajan jotain.
Lauantaina mun hoidokit on kotilomilla ja olisin illan vapaa. Mies haluaa bilistä pelaan tms mutta mä haluan olla kotona, yksin.
Miten sanoa toiselle, että olis kiva tehdä yhdessä jotain pitkästä aikaa, mutta kun en jaksa haluaja viitsi sit kuitenkaan.
Miksi elämä on näin hankalaa?
Jossain lehdessä joku nainen juuri kertoi olevansa sosiaalinen, mutta kaípaavansa omaa tilaa niin paljon, että päätyivät miehen kanssa eri osoitteisiin asumaan, vaikka ovat yhdessä.
Joka taholta tää ajatus puskee mieleen.
Jos me päädytään eri osoitteisiin, niin se johtuu eri siisteyskäsityksestä. Mies rakastaa siisteyttä ja mä en vaan pysty tai halua elää siten, kuten hänelle olisi ihanteellista. Eipä sillä, että vaatisikaan. Se vaan esim "ahdistuu" kun keittiön pöydällä on kynät ja paperit ja värityskirjat levällään. Mä taas en tajua., miksi ne pitäisi korjata pois, kun kohta niillä kuitenkin taas operoidaan.
Emmä jaksa välittää. :D
Lakkasin välittämästä ruokavalioista ja laihduttamisesta. Sen myötä syön omasta halusta terveellisesti. Mun ikisuosikki palas taas. Kanaa, paistettua suippoparikaa ja lehtikaalia. Sekaan rae tai fetajuustoa.
Välillä pyöräilen. Joskus 20 ja joskus 10 minuuttia. Lankuta ja punnerran. Ulkoisia tuloksia ei ole, mutta en vaan enää välitä siitäkään.
Päivän ilo: löysin olkkariin Torista Vallilan vappukukkia verhot. Mun keittiö ja olkkari on vierekkäin ja tähän asti olkkari ollut verhotta, koska ei vaan voi laittaa eri verhoja vierekkäisiin ikkunoihin.
Muistelen et vuosi sitten löysin juuri näin vapun alla nuo keittiön verhotkin kirpparilta. Olen hyvin tyytyväinen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti