perjantai 6. huhtikuuta 2018

I can do it all-päivä

Eilen mä sain aikas yllättäin tänne uuden hoitomuksun entisen seuraksi. Kummasti rentoutti rahakriisiä tieto tuplapalkasta. Tiedän rahan kyllä katoavan hetkessä :D

Illalla kun elo oli aika härdelliä kahden eläväisen kanssa, niin kävi taas mielessä, että mihin kummaan mä miestä tarvitsen.
Mies istui nojatuolissa poikkinaisena työpäivän ja flunssan vuoksi ja mä hääräsin ja paimensin ja ruokin jne. Kympiltä sit sammuin kuin saunalyhty.
Tavallaan tämä kaikki olisi yksin helpompaa. Poikkeuksellisesti en syyllistänyt itseäni lisälapsen ottamisesta, mutta ehdin miettiä, että onneksi isompi on viikonloput poissa ja illat niin lyhkäsiä, ettei mies ehdi edes "rasittua".
Kyllä, tämä on vähän kahta eri taloutta tämä elämä. En ehkä osaa muuta.

Kuulostaa negatiivisemmalta kuin on. Ei mua negistytä. Kunhan vain totean. Hymiö.

Tänään meno ollut yllättävän rauhallista, mitä nyt isommalta pieni ahdistusitku. Iltapäivä ja ilta on työmenoa, nyt sitten molempien muksujen kanssa.
Isojen poikien harrastuskuskaukset pitää delegoida jollekin, joka en ole minä.

Nauratti se, et just kun mulla olisi alkanut viikonloppuvapaat niin otin lisä"töitä". Mutta selvästi mua kiinnostaa enemmän taloudellinen turva, kuin vapaa-aika. Raha sinänsä ei kiinnosta, ainoastaan se, että tiedän pärjääväni.

Nyt osa palkasta menee pikkuremppaan. Meidän loman aikana naapuri tulee purkamaan yläaulasta vaatehuoneen ja siihen aulaan tulee sitten hyvin hyvin pieni huone keskimmäiselle pojalle.
Kiva vaan tulla himaan kun vaatehuoneen kamat on levällään ja pitäis hankkia vaatekaappisysteemi kaikelle roinalle ja vaatteille. Huh.
Että rahaa tulee ja sitten menee :D

jk. ennen lomaa pitää käydä ne kaikki läpi ja hankkiutua osasta eroon. Joohan?

jk2. Miksiköhän mä olen näin kauhea tyyppi? Ystävä just totes että ollaan ehkä eron jäljiltä vielä vähän vaiheessa. Ollaan tällaisia riippumattomia ja en tarvitse-miestä vaiheessa jumissa.
Olishan tämä kauhean ilkeää myöntää miehelle. Sorry, en tartte sua.
Tai no, kivahan se on olla yhdessä vapaasta halusta eikä jostain tarpeesta.
Hyvin kyllä eropelko pysyy poissa, kun on näin muka-itsenäinen.


2 kommenttia:

Puolis kirjoitti...

Hmm... Mun mielestä ideaalitilanne onkin se, että ei tarvitse miestä. Ja jos silti haluaa olla sen miehen kanssa yhdessä niin se on mahtava juttu :). Olisko se tarvitsevuus sitten jonkinlaista riippuvaisuutta? En tiedä oliko tässä mitään järkeä, triggeröidyin vaan tuosta "tarvitsemisesta" :D

P kirjoitti...

Mäkin triggeröidyn samasta jos mietin.
Mä en tajua miksi mä aina jään tota miettimään. Mietin samaa jos naimisissa ollessa. Mä ehkä haluaisin tarvita jotain. JOs en tarvitse, niin en tiedä riittääkö vain halua pysymään yhdessä. Kun en mä aina halua kuitenkaan. Naurua!
Ehkä tää on tätä ikuisella lapsiperhevaiheessa eläjän tuskaa.