maanantai 6. helmikuuta 2017

Kotirouvakriisi

Eilen illalla mulla oli joku hämmästyttävä romahdus. Olin todella kärttyinen ja ahdistunut sisäisesti. Oli tunne et olen tylsä mälsä keski-ikäinen kotirouva vain.
Oli jo se tunne ja sitten mies naureskeli, että oikeastiko koko ajan mä suunnittelen mitä ruokaa ostetaan tehdään laitetaan.
Mä ihan oikeasti puhun asiasta paljon. Liikaakin.
No, mä kuitenkin suutahdin tostakin ja ilmoitin, että lapsettomilla viikoilla en tee ruokaa kellekään. (näin ne aikuiset reagoi tietty)

Myöhemmin sitten mies kyseli mun kotirouva-angstiolosta, että mikä on. "Sä tosi paljon puhut että kohta kuskaan sitä ja sitten kuskaan tätä ja sitten pitää ostaa sitä ruokaa ja tehdä tota ruokaa ja saat itses sellaiseen negismoodiin. Aloita sellainen mindfullness-treeni, että et mieti noita jokapäiväisiä pakkojuttuja vaan istut miettimässä, mitä haluat tehdä, sitten kun sulla on vapaa-aikaa, eikä tarvitse tehdä mitään pakollista."

Hurjan hyvä neuvo itseasiassa. Miksi kuluttaa energiaa miettimällä noita pakollisia, jotka kuitenkin teen autopilotilla. Miksi tosiaan en miettisi mukavampia juttuja.

(Se, että ahdistuin, kun en keksinyt mitä tehdä vapaalla, onkin sitten toinen juttu.)

Niin tai näin. Mä heräsin energisenä ja hyväntuulisena uuteen päivään, joka jopa semivapaa.


Kun tossa vuodatin tuota kotirouvakriisiä, niin ehkä hölmöä nyt kertoa mikä eilen innostutti.
Mutsi oli mun luona kylässä ja sen kanssa aloin kirjoittaan paperille kaikki mahdolliset ruoat mitkä keksin. NYT ALKAA TAAS suunnitelmalliset ruokaviikot ja kauppareissut. Mä en enää suostu angstaamaan sitä, että mitä tänään syötäisiin. Kun mä tiedän sen ennalta, joka päivä.
 Alan myös tarjoushamsteriksi. Ehkä :D

Eilen kävin kuntosalillakin pitkästä aikaa. On aika lopettaa vinkuminen liikkumattomuudesta. Helpompaa mennä ja liikkua, kuin vain miettiä sitä.

Illalla sitten taas lehdestä osui silmään juttu, jossa sanottiin, että viimeistään keski-iässä pitää harjoittaa lihaksia, jos vanhempana aikoo pärjätä portaissa tai nousta sängystä ylös.
Tänäänkin menen siis salille. (Mun salikäynnit leppoisia puolituntisia tässä kohtaa.)

Iloista pakkaspäivää kaikille!

4 kommenttia:

Elisa kirjoitti...

Hei vaadin tota ruokalistausta blogiin.
Ja missä on kotivkin säästönumeron vinkit??

Puss!

Nanni kirjoitti...

Hahaaa miehet on miehiä ja naiset naisia. Miksi miehiltä onnistuuki skipata kotihommat ja jopa niiden ajattelu :D
Silloin ennen kun arkemme kulki erilaista rytmiä kuin nyt eli tultiin lähes samaan aikaan kotiin niin minä alan hiki kainalossa kokkaamaan ruokaa ja mies rojahti sohvalle lukemaan päivän postin ajattelematta sekuntiakaan että voisi laittaa ruokaa tai edes auttaa. Mutta tulisiko sanomista jos homma olisi mennyt toisin päin, minä sohvalla ja mies hellan ääressä. Haaveissani vain...

Rva Kepponen kirjoitti...

Tunnistan tuon ruokaongelman. Pää lyö tyhjää ideoista ja lapset narisevat, että en tykkää. Sitten jos ne tykkää, niin mikään määrä ruokaa ei riittäisi. Minullakin lista ruuista, joita en enää haluaisin syödä, kasvaa kasvamistaan. Pitäisi taas ryhdistäytyä ruokalistan suunnittelussa.

P kirjoitti...

Elisa, tulossa on.

Nanni, miehet tosiaan on miehiä jne. Tämä uusi mies on varsin siivousintoinen ja osaa ruokaakin tehdä, mutta sattuneesta syystä kyllä tää arkiruokatouhu mun homma on. Etenkin nyt kun hän ei oo edes ruoka-aikaan kotona. Mut siltä puuttuu ajatus siitä, et näitä oikeasti on pakko miettiä. HittO!

Rva Kepponen, nauratti tuo lista ruoista joita ET halua syödä. Hear you :D