keskiviikko 1. helmikuuta 2017

Ottakaa mun pää pois multa!

Kaveri soitti ja marisi miehestään. "Sille ei voi sanoa mitään, jonka vähänkään voi tulkita negatiiviseti. Se ottaa kaiken syyttelynä." Nauroin että kuulostaa minulta. Mä olen juuri sellainen.  Vaikka mies kuinka varovasti sanoisi jotain, niin helposti loukkaannun ja koen arvosteluna.

Mies: Pöydän toisella puolella törmää tuoliin ja toisella puolella koiraan.
Mä: Niin, varmaan kaipaat entistä kotia ja elämää, missä ei ollut näin paljon porukkaa.

Mies: Mun lapset on aina osanneet tervehtiä ja käyttäytyä hyvin.
Minä: Mun lapset on varmaan paskoja

Mies: Se mun vieressä istunut pullukka nainen...
Minä:  Jos se nainen oli susta pullukka, niin mä olen varmaan läski

Jne jne.

Mä olen toivoton. Ihan oikeesti sietämätöntä olla tällainen.
 Siihen kun lisää, että syyllistyn lasten tuomasta äänestä ja vaivasta.

Edelleenkin HUOM. Nämä ajatukset on omia, ei millään muotoa miehen,

Mies juuri viikonloppuna ihmetteli ääneen, kuínka näin ihana ja kaunis nainen voi olla näin huonolla itsellätunnolla varustettu.
 En tiedä. Olen vaan.

Kaveri kävi äsken kahvilla ja sille puhuin näitä. Se totesi, että ihan samoja juttuja puhuin edellisen avioliiton aikana. Että "tosiaankin sun epävarmuudet on sun pään sisäisiä mantroja eikä miehestä johtuvia".

Toissapäivänä kun olin väsynyt, ärtynyt ja kiireinen, havainnoin ettei juuri mikään ole muutenkaan muuttunut. Mä menen ees taas, kuskaan sakkia, teen ruokaa, kuulustelen kokeisiin. Yksin.

On ihan blääh olo. Sellainen pms-olo. (Sekin vielä. Menkat ollut viimeksi joskus marraskuussa. VAIHDEVUODET!)

Mut onhan mulla ehdottomasti kivaakin. Lapset tuli toissapäivänä tänne parin viikon tauon jälkeen. Ne on ollu tosi kivoja. Mennyt kivasti ja riidatta.
Mies on hyvää seuraa sohvalla, kun joskus sinne ehdin.
Olen nähnyt ystäviä.
Sain äsken hyviä täytettyjä croissanteja.
Keskimmäinen tekee kohta iltaruoan.
Tiedän töideni jatkuvan ja jatkuvan ja jatkuvan, eli tulot tiedossa. Näillä näkymin pidän jopa kunnon kesäloman. (Jolla ei ole kyllä rahaa tehdä mitään)

9 kommenttia:

Tuula / Oman katon alla kirjoitti...

Mä olen IHAN samanlainen :D Joskus tulkitsen miehen kehutkin ihan päinvastaisiksi.

Mies: Olipas hyvää ruokaa tänään.
Minä: Ai jaaha, eli kaikkina muina päivinä paskaa ruokaa, vai?? -> raivari

Minä: Hitsi kun tunnen oloni läskiksi.
Mies: No et ole, mutta mene lenkille, jos siitä tulee parempi mieli..?
Minä: Ai siis mä OLEN läski? -> raivari

Miesparat... :D

Elisa kirjoitti...

Muru sulla on asiat niin hyvin!

Meillä kaikki olemme jollain tavalla rikki, sä et tod ole ainoa! Onneksi sulla on oma terapeutti ;)!

Puss!!

Anonyymi kirjoitti...

Hei, sua rakastetaan ja sä saat rakastaa. Sulle puhutaan ihania. Joten jotain kuitenkin on muuttunut vaikka teetkin asioita edelleen sisukkaasti ja itsenäisesti. Oot upee ja ihana ja ootan että alat tajuta sen. Terkuin Kuopio

marikan polut kirjoitti...

mitenkäs toi edellinen postaus - unohda se kuukaudeksi.

Unohdas nyt heti välittömästi kuukaudeksi tuollainen itsensä vähättely ja asioiden puoliltahallaan väärinymmärtäminen!
Josko vaikka toimisi.

mies: pöydän toisella puolella törmää tuoliin ja toisella puolella koiraan.
sinä: tules tänne puolelle pöytää, niin törmäät pusuun!

mies: mun lapset on aina osanneet tervehtiä ja käyttäytyä hyvin.
sinä: ymh, hieno juttu!

mies: se mun vieressä istunut pullukka nainen...
sinä *hiljaisuus* kun odotat kuinka juttu jatkuu.

Ja Tuulalle

mies: olispas hyvää ruokaa tänään
sinä: totta, joskus onnistuu. minullekin maistui.

sinä: hitsi kun tunnen oloni läskiksi
mies: no et ole, mutta mene lenkille...
sinä: kiitos, toi oli kauniisti sanottu. pitäis varmaan mennä.


*
nimim. melkein laillistettu ihmissuhekorjaamo

Puolis kirjoitti...

Mä en tiedä uskallanko kommentoida kun Tkm lupasi lopettaa vain mun blogin lukemisen ja joskus "uhkasi" tutustuttuaan sinuun että pitää lukea myös sun blogi läpi. No, jos nyt sattuu tänne ilmestymään niin voi voi. Kirjoitan tän vastauksen anyway.

Mä olen muuten aika itsevarma kunnes tulee parisuhde. Pam. Pieni pelokas haavoittuvainen tyttö täällä vaan, joka pelkää hylätyksi tulemista. Samalla haluan "hoivata", eli olla myös se vahva, mutta sitten pelkään kuitenkin kriisin tullen ihan helvetisti sitä että toinen päättääkin että ei jää suhteeseen. Ihan hölmöä pelätä, mutta historia on vaan niin tiukassa ja vanhat "tunnemallit" (onkohan toi ees sana). Tulipahan vuodatus, pointti oli että vaikeeta on!

P kirjoitti...

Marika, aattele, mä en edes ymmärrä väärin, mä vaan käännän ne päässäni nurin. OOn pikkasen hullu kai
Sun vinkit oli loistavat ja tietty lähes jo käytössä.

Puolis, oon aika otettu jos katkis lukee mun blogia :D Jännittää ihan.
"Mä olen muuten aika itsevarma kunnes tulee parisuhde. Pam. Pieni pelokas haavoittuvainen tyttö täällä vaan, joka pelkää hylätyksi tulemista"

Ihan kuin mun suusta. Olin vaan oikeasti niin huikean itsetuntoinen vuoden, et luulin muuttuneeni. En sit muuttunutkaan :D
Aika ahistavaa. KAIKKI ON HYVIN, mutta pelkään jotain. Joku kelpaamattomuus.

Tuula, nauratti. Sä oot samin kanssa.

Elisa, SÄ OOT OIKEASSA

P kirjoitti...

RAkas Kuopio. Sä puhut totta myös. Jotain on muuttunut.
JA kiitos kehuista, Taas.

Nanni kirjoitti...

Itselläni on myös ihan mielettömän huono itsetunto ja siitä syytä äitiäni joka on aina vain haukkunut itseään eli olen perinyt sen äidiltäni.
Se on muutes hassua miten naiset ja miehet ajattelevatkin samasta asiasta niin erillä lailla. Ihan loistavia kirjoituksen aiheita.

P kirjoitti...

Nanni,ei uskois että sullakin on huono itsetunto :) Vaikutat niin fiksun seesteiseltä.
Mun eksä sano just eilen et mulla ei edes ole huono itsetunto, et haluan vaan mollata itseäni.
Ehkä mulla vaihtelee.
Kiitos aihekehuista