lauantai 31. joulukuuta 2016

Eilinen ja viime vuosi

Vuoden viimeinen päivä. Olo ei ole erikoisen hohdokas ja spesiaali. Joudun toistamaan itseäni ja sanomaan, et olipas kaksiviikkoinen.
Jopa tuo tuntemani  terapeutti eilen sanoi, että kun ottaa huomioon ettei häipynyt pois täältä, niin voi päätellä, et hän todella haluaa olla mun kanssa.
Toivoi että jatkossa  mietin mihin lupaudun repeämään, että raha ei ole kaikki kaikessa. (No, en mä ennalta voinut tietää mitä tuleman pitää)

Se on nyt ohi. Mieli ei ole vielä palautunut. Nyt yritän keventää itseni niin henkisesti kun fyysisesti.
Tiedossa kävelyä ja kevyehköä ruokaa. Edes tänään ei tarvitse liioitella syömisten kanssa.
Mennään lasten kanssa kaverille, syödään yhdessä. Mennään kaupungin ilotulitusta katsomaan ja sitten varmaan tullaan meille. Pitää laittaa 3v nukkumaan kuitenkin.
 Pojat heitän isänsä luokse raketteja lähettämään. Saatamme me aikuisetkin mennä mukaan.

Eilen puhuin taas pitkän puhelun eksäni kanssa. Jutut rönsyili käytännön asioista lasten kasvatukseen (olemme liian lepsuja). Päädyin taas puhumaan paskaäiti fiiliksistä ja siitä kuinka koen parisuhteessa puhumisen vieläkin vaikeaksi. Eksää nauratti ja sanoi todellakin tietävänsä. Kannusti opettelemaan. Sanoi myös olevansa iloinen että löysin niin hyvän miehen itselleni. Fiksun. "Luota että se haluaa olla sun kanssa ja puhu".
Puhuttiin taas siitä miten kiva on, kun olemme ystäviä.
Aloin itkemään kun eksä sanoi: "usko tai älä, sä olet kaikista ihmisistä se, jolle voin puhua kaikki asiani. Sulle puhuminen on helpompaa kuin nyksälle".
 Tajuan mistä puhuu.
Omalla kohdalla se on se, että olen 15v näyttäny kaikki typeryyteni eksälle enkä voi tehdä mitään enää, mitä ei ole nähnyt.
Miehellekin voin puhua, mutta osin vielä haluan ettei tajua mikä nutcase osaan olla.
No kyllä se sen jo tietää, eipä sillä.

On tää kyllä ollut vuosi.
Vuosi vaihtui mega-angstisena. Kuun lopussa vihdoin puhuttiin asiat ja allekirjoitettiin paperit. Elettiin ihmeen sovussa viimeiset yhteiset kuukaudet.
Vietin sinkkuelämää.
Tapasin teinihepun ja tapailin sitä siinä samalla kun vietin sinkkuelämää ja etenkin ylläpidin sitä superhyperhuumaavaa epäsuhdetta, joka oli ollut olemassa pitkään.
 Kuulostaa aika hurjalta, mutta hauskaa oli.

Huhtikuussa muutin uuteen kotiin ja elämä oli enemmän kuin ihanaa. Miten voikin olla niin hyvä ja kevyt olo.

Sitten alkoi kesä ja löytyi mies ja tuo kaikki muu sälä jäi.
Kesällä nähtiin paljon ystäviä ja oli kivoja illanviettoja.

Työmielessä oli helppoa ja kepeää.

Sitten alkoi syksy...

Nyt odotan vain ensi kevättä ja kesää. Keveyttä ja hersyvyyttä.

Lupauksia en tee minäkään, mutta

-opettelen taas pitämään huolta itsestäni
-opettelen puhumaan
-luotan että asiat järjestyy ja elämä kantaa

Kiitos mukanaolijoille!!!!

3 kommenttia:

Rva Kepponen kirjoitti...

Onnellista Uutta Vuotta!!

Minusta on jotenkin aivan huikeaa, että kuinka avoin keskusteluväli sinulla on exän kanssa. Yritä nyt rakentaa samanlainen nyksän kanssa.

Postauksiasi on ollut todella mielenkiintoista seurata.

Taru kirjoitti...

Kiitos muru kuluneesta, nyt uuteen nousuun!!

P kirjoitti...

Kepponen,
yritän yritän. Huoh!

Kiva et tykkäät seurata. Itse pitkästyn kuoliaaksi itseäni lukiessani.

Elisa, aina!!!!